Joseph William Thornton avasi vuonna 1911 makeis- ja
herkkukaupan Sheffieldiin. Liikeidea oli palkata joukko hyvännäköisiä nuoria
naisia myymään herkkuja. Kauppa kävikin hyvin. Nyt yli sadan vuoden kuluttua kauppoja
on 260 ja yhtiö on Englannin kolmanneksi suurin pakatun suklaan valmistaja.
Maailma muuttui, yritys ei
Thorntons plc selvisi molemmista maailmansodista ja niitä
seuranneesta Englannin imperiumin hajoamisesta. 80-luvulla alkanut
elintarvikemyynnin siirtyminen supermarketteihin yllätti kuitenkin yrityksen
perusteellisesti. Silloisen johdon ratkaisu kasvun hiipumiseen oli massiivinen
uusien kauppojen perustamisohjelma, jonka seurauksena liikevaihto kolminkertaistui,
mutta aiemmin korkeat marginaalit kutistuivat lähelle nollaa.
Suvun ote yrityksen johdosta on hiljalleen hiipunut siitä
lähtien kun yhtiö vuonna 1987 listautui Lontoon pörssiin. Ensimmäinen suvun
ulkopuolinen toimitusjohtaja valittiin vuonna 1996 ja vuodesta 2004 lähtien
hallituksessakaan ei enää ole yhtään suvun jäsentä.
Uusi strategia
Thorntons plc haki uutta suuntaa parisenkymmentä vuotta.
Johto vaihtui tiuhaan tahtiin ja aina muutoksen jälkeen suunta muuttui. Viimeisin
muutos on vuodelta 2011, kun Jonathan Hart nostettiin yrityksen toimitusjohtajaksi.
Tällä kertaa näyttää, että lääke ongelmiin saattaa olla viimein löytynyt.
Jonathan Hartin johdolla Thorntons panostaa täysillä
tuotteittensa myyntiin kauppaketjujen kautta. Hart erotti jälleenmyynnin muusta
liiketoiminnasta erilleen ja rupesi karsimaan kannattamattomia omia kauppoja. Omien kauppojen määrä onkin vähentynyt neljästäsadasta
kahteensataankuuteenkymmeneen ja muutos jatkuu. Seuraavien kolmen vuoden aikana
on tarkoitus sulkea vielä 70 kauppaa.
Pelkkää liikevaihtoa tarkastellessa muutos ei näytä kovin
fiksulta. Liikevaihtohan näyttäisi vain siirtyvän omista kaupoista
jälleenmyyntiin.
Jälleenmyynnin kannattavuus on kuitenkin omiin kauppoihin
verrattuna moninkertainen. Liikevaihto siirtyy siis tuottavammalle alueelle.
Jokerina pakassa on vielä vienti. Tehokkaalla jälleenmyyntikoneistolla
on helpompi puskea tuotteita ulkomaille.
Vienti onkin kasvanut mukavasti muutaman viime vuoden ajan. Viime vuonna
viennin liikevaihto oli silti vain 6,4 miljoonaa puntaa (3% liikevaihdosta).
Entä se sijoitusteesi?
Todennäköisimmin yritys kehittyy näin:
Omien kauppojen määrän väheneminen nykyisestä 260:stä noin
198:aan siirtää liikevaihtoa kannattavampaan jälleenmyyntiin. Samalla kauppojen
marginaalit nousevat jonkin verran, kun heikoimmat kaupat suljetaan. Liikevaihdon
kasvuksi olen olettanut kolme prosenttia, joka vastaa suklaatuotteiden markkinan
pidemmän aikavälin kasvua.
Liikevoitto kasvaa mukavan näköisesti, mutta ei tämä taida
ihan täyttää minun sijoituskriteerejäni:
Pörssikurssi
|
1,2091
|
# osakkeita
|
68640
|
Markkina-arvo
|
82
993
|
Käteinen
|
1
085
|
Velat
|
34
029
|
Eläkevajaus
|
27
659
|
Yritysarvo
|
143
596
|
Yritysarvoon nähden arvostus näyttää kohtuulliselta
EV/EBIT2016 = 10,5.
Yhtiön eläkevastuissa on 27 miljoonan punnan vajaus. Yhtiö
lopetti "defined benefit"-eläkkeen tarjoamisen uusille työntekijöille
jo 2002. Silti vanhat eläkevastuut tulevat kiusaamaan vielä muutaman
vuosikymmenen ajan. Korkotason noustessa eläkevajaus kaventunee. En kuitenkaan
halua spekuloida korkotason kehityksellä, vaan lasken vajauksen sellaisenaan.
Pelkästään omaan pääomaan kohdistuvilla tunnusluvuilla yhtiö
näyttää halvalta. P/E 2016 on kymmenen hujakoilla, mikä lienee alhainen
arvostustaso näin vahvan tuotemerkin omaavalle yritykselle.
Hyviä verrokkeja yhtiölle ei löytynyt. Englannin markkinan
kilpailijoista ainoastaan Mondelez ja Nestle on listattu. Molemmat ovat kuitenkin
niin paljon Thorntonsia suurempia, että vertailu tuskin tuottaisi
käyttökelpoisia tuloksia.
Lopuksi
Kirjoitin tällä kertaa yrityksestä, joka ei täytä
sijoituskriteerejäni. Seikkailupuisto Huipun käynnistämiseen on tänä
syksynä uponnut niin paljon aikaa, etten ole ehtinyt käyttää riittävästi aikaa
uusien sijoituskohteiden hakuun. Niinpä niitä ei ole löytynyt. Ajattelin katkaista radiohiljaisuuden ja
kertoa yrityksestä, joka näyttää kohtuullisen, mutta ei kuitenkaan riittävän
hyvältä.
Ilman eläkevajausta arvostus olisi houkuttelevampi. Todennäköisesti
ainakin osa vajauksesta korjaantuu itsestään, kun korot jossain vaiheessa taas
nousevat. En kuitenkaan halua luottaa siihen. Eläke-etuus, jossa yhtiö lupaa
tietyn eläkkeen suuruuden (engl. defined
benefit), synnyttää vuosikymmeniksi
vastuun, jonka suuruus muuttuu täysin yhtiön kehityksestä riippumatta. Tutkin eläkepommeja viime vuoden syksyllä.
Jään seuraamaan Thorntonsin kehitystä ja hyppään mukaan, jos
yritys kehittyy arviotani paremmin.
blogi.arvosijoittaja.fi -sivustolla esitettävä informaatio ei ole tarkoitettu osto- tai myyntisuositukseksi. Sijoituspäätökset tulee tehdä henkilökohtaisten arvioiden ja riskianalyysien perusteella. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta mistään välillisistä tai välittömistä rahallisista tappioista, jotka ovat aiheutuneet sivustolla julkaistusta tiedosta. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta julkaistun tiedon oikeellisuudesta tai siinä esiintyvistä virheistä. blogi.arvosijoittaja.fi -sivuston omistaja ei ota vastuuta linkeistä muille sivustoille. Sivuston ylläpitäjällä on oikeus päivittää tietoja tai poistaa sivustolla olevia tietoja milloin tahansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti