OTC-markkina
Yhdysvaltojen suurten pörssien ulkopuolella vaihdetaan
osakkeita "tiskin yli" OTC-markkinalla (engl. Over-The-Counter Market). OTC-markkina ei ole pörssi, vaan
joukko osakevälittäjiä, jotka käyvät kauppaa suoraan toistensa kanssa. Kaupankäynnin
apuna on useita markkinapaikkoja, joissa välittäjät voivat ilmoittaa hintatarjouksia
ja joiden avulla välittäjät löytävät kauppakumppanin nopeammin kuin
soittelemalla toisilleen.
OTC-markkinalla vaihdettavia osakkeita kutsutaan usein "pink sheeteiksi", eli suomeksi vaaleanpunaisiksi lapuiksi. Nimi tulee elektronista kaupankäyntiä edeltäneestä järjestelmästä, jossa OTC-markkinan hintatarjoukset painettiin vaaleanpunaisille lapuille.
Sijoitan markkina-arvoltaan pieniin yrityksiin ja
markkinoille, joissa vastassa on mahdollisimman vähän ammattilaispelaajia.
OTC-markkinalta löytää hyvin nopeasti arvostukseltaan alhaisia osakkeita,
joiden hinnoittelu näyttää ainakin pinnallisen tarkastelun perusteella
virheelliseltä ja joita ei seuraa yksikään analyytikko.
OTC-markkinan osakkeiden viranomaisvalvonta on isoja pörssejä vähäisempää. Yritysten ei
tarvitse raportoida ajallaan SECille (engl.
Securities and Exchange Commission), täyttää Sarbanes-Oxley lain
vaatimuksia jne. Riski huijauksesta tai johdon törkeästä rahastuksesta
omistajien kustannuksella on suurempi kuin isoissa pörsseissä. Kannattaa
kuitenkin muistaa, että viranomaisvalvonta ei ole rehellisyyden tae.
Esimerkiksi Enron jäi kiinni tutkivan journalistin ja analyytikon yhteistyön
tuloksena. SECiltä Enron oli saanut vuosikausia puhtaat paperit.
Sijoituskriteerit
Sijoitan OTC-markkinalle samoilla kriteereillä kuin
muihinkin erikoistilanteisiin:
- Halpa arvostus kunnon turvamarginaalilla. Pörssikurssi tuplautuu kahden kolmen vuoden sisällä, jos yritys kehittyy teesini mukaisesti.
- Vahva suoja suuria tappioita vastaan. Omaisuuden nettoarvo kattaa merkittävän osan markkina-arvosta.
- Varmahko katalyytti. En jää odottamaan pörssikurssin palaamista pitkällä aikavälillä järkevälle tasolle.
- Huijauksen merkkejä ei ole näköpiirissä. Yrityksestä löytyvistä tiedonmuruista muodostuu yhtenäinen kuva, jonka mikään osa ei näytä liian hyvältä ollakseen totta.
- Yksi positio saa aiheuttaa korkeintaan kahden prosentin menetyksen koko pääomastani. Määritän sijoituksen maksimikoon arvioimani maksimitappion perusteella. Esimerkiksi -40% tappionvaara rajoittaa sijoituksen maksimikooksi viisi prosenttia koko pääomastani.
Blogiskreenausta
Osakkeiden haku pelkkien numeroiden perusteella on
hirvittävän tehotonta. Esimerkiksi Magic Formulan screenin
"löydöistä" kaksi kolmasosaa on yrityksiä, joiden liiketoiminta on
hitaasti kuihtumassa tai tulos on kertaluonteisesti korkealla. Jäljelle
jäävästä kolmanneksesta tyypillisesti suurin osa on toimialoilla, joista en
ymmärrä hölkäsen pöläystä. Jäljelle jää ehkä kaksi osaketta, eikä kumpikaan
niistä välttämättä osoittaudu hyväksi sijoituskohteeksi.
Blogiskreenaus on perinteistä skreenausta tehokkaampaa. Haen
ideoita blogeissa julkaistujen analyysien perusteella: sijoitusidea
tarjoillaan valmiina ja minun tehtäväkseni jää analysoida olenko samaa mieltä
bloggarin kanssa, pitääkö analyysi paikkansa ja pystynkö täydentämään ideaa
oman kokemukseni avulla - huomattavasti
tuottavampaa toimintaa kuin perinteisen skreenauksen kehittämän roskaläjän
penkominen.
Löysinkin läjän lupaavia lappuja...
Lappu #1:
Lappu #1:
The Marketing Alliance (MAAL) välittää henki- ja eläkevakuutuksia
laajalle verkostolle riippumattomia vakuutusagentteja. Yritys neuvottelee
suuren asiakasmääränsä avulla isojen vakuutusyhtiöiden kanssa agenteille paremmat
sopimukset kuin mihin agentit itse pystyisivät. Vakuutusyhtiöiltä malli säästää
kuluja, kun välityssopimuksia ei tarvitse laatia välittäjä kerrallaan.
Verkosto on hyvien yhtiöiden maailmasta: asiakkaiden on vaikea
vaihtaa muualle, liiketoiminta ei vaadi kovin paljoa pääomaa, oman pääoman
tuotto on korkea (5v keskiarvo ROE = 27%, ROA = 15%) ja toiminta syytää vapaata
käteistä.
 |
The Marketing Alliance on viime vuosina palauttanut osan
vapautuvasta pääomasta osinkona ja ostanut lopuilla rakennusyhtiön (JDC Construction)
ja leikkipuistoyrityksen (Monkey Joe's). Epäilen, että CEO Tim Klusas toivoo
rakentavansa uutta Berkshire Hathawayta. Osakkeen ostaminen nykyisellä 13 dollarin
hinnalla lienee elämäni kauppa, jos The Marketing Alliance kehittyy vähänkään
Berkshire Hathawayn tavoin. Aion kuitenkin seurata jatkossa Klusasin
sijoittelua tarkasti ja olen valmis hyppäämään pois kyydistä, jos touhusta ei
enää tule Warren ja Charlie mieleen.
Lappu #2:
OTC Markets takoo rahaa myymällä markkinapaikkaa välittäjille (33% liikevaihdosta), hintatietoja portaaleille (39%) ja listauspalveluja yrityksille (28%). Yhtiöön sijoitettu pääoma tuottaa kuin hyvässä yhtiössä konsanaan!
Moni yhtiö listautuu OTC-markkinalle isojen pörssien sijaan,
koska listauksen kustannukset ovat paljon
isoa pörssiä pienemmät ja koska SECille ei tarvitse raportoida. Isojen
pörssien kustannusrakenne on OTC Marketsia raskaampi, minkä vuoksi epäilen
niitten kykyä kannattavaan liiketoimintaan OTC-markkinan hintatasolla.
OTC Markets ei ole mielestäni hyvä yhtiö noiden isojen pörssien uhkan vuoksi. Erikoistilanneyhtiöksi OTC Markets onkin sitten poskettoman hyvä!
Lappu #3:
OTC Markets ei ole mielestäni hyvä yhtiö noiden isojen pörssien uhkan vuoksi. Erikoistilanneyhtiöksi OTC Markets onkin sitten poskettoman hyvä!
Lappu #3:
Solitron on sovitellut viimeisen vuoden aikana
korvausvelvoitteita urakalla, minkä ansiosta korvaukset on suoritettu syksyyn
mennessä. Yritys voi siis viimein palauttaa rahaa omistajille. Kaiken lisäksi
yhtiön kimppuun on hyökännyt aktivistisijoittaja, jonka tarkoitus on varmistaa
että mahdollisimman paljon pääomaa palaa omistajille - kesäkuussa pidettävästä
vuosikokouksesta on tulossa aikamoinen taistelu.
Miten paljon rahaa sitten voisi palata omistajille? Solitronin markkina-arvosta 77 prosenttia on käteistä, joten kohtuullisen isoon osinkoon olisi varaa. Jäljelle ei suinkaan jää osingon maksun jälkeen tyhjä kuori, vaan yritys, joka tuottaa tasaisesti vuodesta toiseen ja jonka arvostus käteisen poiston jälkeen on houkutteleva: FCFF/EV = 19%.
Miten paljon rahaa sitten voisi palata omistajille? Solitronin markkina-arvosta 77 prosenttia on käteistä, joten kohtuullisen isoon osinkoon olisi varaa. Jäljelle ei suinkaan jää osingon maksun jälkeen tyhjä kuori, vaan yritys, joka tuottaa tasaisesti vuodesta toiseen ja jonka arvostus käteisen poiston jälkeen on houkutteleva: FCFF/EV = 19%.
Odotan jännityksellä yhtiökokouksen päätöksiä!
Lappu #4:
 |
- Vain kolmannes osakkeista on myynnissä vapailla markkinoilla ja nekin vielä OTC-markkinalla. Moni ammattisijoittaja ei pysty ostamaan osaketta siitäkään huolimatta, että yrityksen markkina-arvo on 400 miljoonaa dollaria.
- Tropicanalla on kilpailijoita ohuemmat marginaalit, jotka johtuvat lähinnä Atlantic Cityn kasinon ongelmista.
Luotan Carl Icahnin suuren omistusosuuden takaavan
arvostuksen korjaantumisen, sillä Carl tietänee mistä vivuista on vedettävä,
eikä jää odottelemaan arvon korjaantuvan itsestään. Toisaalta junioripartnerien
sijoitusten tuotto on tuskin korkealla prioriteetilla Carlin suunnitelmissa,
minkä vuoksi silmät täytyy pitää auki siltä varalta, että Carlin siirto jättää
muut nuolemaan näppejään.
Lopuksi
Alkuperäinen suunnitelmani oli sijoittaa 5-10 osakkeen
koriin. Rationalisoin, ettei yrityksistä saa kuitenkaan riittävästi tietoa,
minkä vuoksi on parempi hajauttaa rahat useampaan kohteeseen, joiden arvostus
ja tilanne näyttävät olevan päällisin puolin kohdallaan. Toisin kävi:
- Löysin Solitronin. Hyvin nopeasti valkeni, että tilaisuus on aivan liian hyvä, jotta sijoitus kannattaisi jättää minimikokoiseksi - katalyyttihän on jo käynnissä ja tappion riski on pieni.
- Löysin uudelleen The Marketing Alliancen, jota aiempi brokerini ei ollut pystynyt ostamaan kaksi vuotta sitten, ja OTC Marketsin. Havaitsin, että nuo yrityksethän ovat lähestulkoon hyviä yhtiöitä OTC-hinnoilla.
- Sijoittaminen numeroiden perusteella ei sovi minulle. Haluan tietää, mihin olen vaivalla tienaamani rahat sijoittanut, eikä joku "EV/EBIT on pienempi kuin X" yksinkertaisesti riitä.
- Laaja hajauttaminen varmistaa, ettei piensijoittaja voi tuntea kohteitaan. Jokaisen yhtiön seuraamiseen kuluu aikaa ja piensijoittajan tiimi on vain piensijoittaja itse.
Hylkäsin korin ja sijoitin valitsemiini yrityksiin ihan
normaalisti.
Olen jo tähän mennessä jo ehtinyt tuplata sijoitukseni
Solitroniin. Tästä se lähtee!
Kuva: © pan / pixelio.de. Kuvien lähde: http://www.pixelio.de/.
blogi.arvosijoittaja.fi -sivustolla esitettävä informaatio ei ole tarkoitettu osto- tai myyntisuositukseksi. Sijoituspäätökset tulee tehdä henkilökohtaisten arvioiden ja riskianalyysien perusteella. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta mistään välillisistä tai välittömistä rahallisista tappioista, jotka ovat aiheutuneet sivustolla julkaistusta tiedosta. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta julkaistun tiedon oikeellisuudesta tai siinä esiintyvistä virheistä. blogi.arvosijoittaja.fi -sivuston omistaja ei ota vastuuta linkeistä muille sivustoille. Sivuston ylläpitäjällä on oikeus päivittää tietoja tai poistaa sivustolla olevia tietoja milloin tahansa.
26 kommenttia:
Varmaan hyvä päätös luopua kori-ideasta. Eivät ainakaan hyvät ideat sitten dilutoidu. Yrityksiä OTC-markkinoilla kaupatut kai ovat siinä missä pienet listatutkin. Heikko likviditeettikään ei piensijoittajalle ole ehkä niin iso ongelma kuin kuvittelisi.
Tiedon löytäminen näistä on kyllä vaikeaa. Itsekin pidän blogien seuraamista melkeinpä tehokkaimpana tapana päästä jyvälle. Yhdysvalloissa noita OTC-markkinasta bloggaavia tuntuu löytyvän melko hyvin.
Täälläkin tarttui hieman Tropicanaa salkkuun välittäjänvaihdon mahdollistaessa myös OTC-ostot. Mielestäni erittäin maltillinen riski, johtuen suuresta aliarvostuksesta + vahvasta nettovelattomasta taseesta. Icahnin mukanaolo myös varmistanee jonkin katalyytin toteutumisen.
Historiaa Icahnilta ainakin löytyy kasinokaupoista. (ACEP osto 300 milj, myynti 1,3 miljardia)
Täytynee jatkossakin kaivaa myös OTC-markkinaa. Arvostukset alkavat muualla olla jo vähän epämiellyttävillä tasoilla.
Monille sijoittajille "oikean" pörssin ja OTC-markkinan välillä on valtava kynnys, jota ei hevillä ylitetä. Ilmiö on samankaltainen kuin pelko sijoittaa ulkomaisiin osakkeisiin (http://blogi.arvosijoittaja.fi/2011/07/suomalaisiin-osakkeisiin-sijoittaminen.html). Pörssi, johon osake on listattu, ei mitenkään voi olla ratkaiseva kriteeri sijoitukselle, paitsi siinä tapauksessa, ettei brokerisi pysty ostamaan tuosta pörssistä.
Berkshire Hathaway oli listattu OTC-markkinalla vuoteen 1987 asti, jolloin BRK siirtyi NYSEen. Siirtyminen oikeaan pörssiin ei muuttanut yhtiön laatutasoa mihinkään suuntaan.
Mitä kautta noihin OTC-lappuihin pääsee kiinni? Tarjoaako esim. Nordnet tätä mahdollisuutta?
Olen itse ostanut kaikki tässä jutussa mainitut osakkeet Interactive Brokersin kautta. Nopean vilkaisun perusteella ainoastaan Solitron löytyy Nordnetin kautta. Voi olla, että onnistuvat ostamaan laajemminkin, jos valittaa asiasta.
Pakko ihailla sitä, että kuinka aktiivisesti, ainakin blogitekstien perusteella, haet uusia potentiaalisia sijoituskohteita.
OTC -kauppapaikan esittely oli mielenkiintoinen ja olenkin samaa mieltä siitä, että kynnys sijoittaa OTC-markkinoiden osakkeisiin on ilmeisen suuri. Puheiden perusteella kuulostaa siltä, että markkinoiden arvostustasot ovat ainakin huomattavasti edullisempia kuin ns. normipörsseissä.
Tarkempi tutustuminen tuntuu periaatteessa houkuttelevalta, mutta ajatus uuden välittäjän kanssa vatkaamisesta ei houkuta. Ehkä joku päivä, kun on enemmän aikaa :)
Kaupankäyntikulut, likviditeetti ja huijausten mahdollisuus ovat todellisia tekijöitä, joiden vuoksi monen sijoittajan kannattaa pysyä erossa OTC-markkinoista. Toisin kuin ulkomaisten pörssiosakkeiden välttäminen, joka on täysin "irrationaalinen pelko".
Kuinka Rikastua: itselläni on tällä hetkellä viisi välittäjää, enkä ole yhteenkään täysin tyytyväinen:) Suuresta välittäjämäärästä huolimatta en pystynyt hiljattain ostamaan portugalilaista small cap -yritystä, koska yksikään välittäjistä ei pysty ostamaan.
IB:ssä on hyvää alhaiset kulut, toimiva järjestelmä ja laaja aksessi osakkeisiin. Toisaalta käyttöliittymä on tavattoman monimutkainen.
Adreno: useimpien sijoittajien kannattaisi sijoittaa indeksirahastoon ja jättää suorat sijoitukset kokonaan väliin.
OTC-osakkeiden spreadit ovat suuria, mikä aiheuttaa tuon korkeamman kaupankäyntikulun. OTC-osakkeiden kurssit tosin heiluvat usein niin paljon, että tuo spreadistä laskettu lisäkulu tuntuu aika teoreettiselta.
Komission pitäisi olla isoa pörssiä alempi ellei välittäjä vedä välistä (välittäjän todelliset kulut ovat OTC-markkinalla alemmat). IB:llä kaupankäyntikulu OTC-osakkeille onkin selvästi isoja pörssejä alempi.
Sekä likviditeettiä että huijauksia miettiessä on tärkeää huomata, että OTC-markkinalle on listautunut aika sekalainen joukko:
- Jenkkifirmoja, jotka pääsisivät koska vaan isoihin pörsseihin, koska likviditeetti on korkea, raportoivat SEC:ille, markkina-arvo on melkein mid cappia. Nämä haluavat tyypillisesti säästää rahaa.
- Ulkomaisia firmoaj, jotka raportoivat jo omaan maahansa, eivätkä halua raportoida SEC:ille. Esimerkiksi niitä "turvallisia" suomalaisia yrityksiä on listattu jenkkilän OTC-markkinalle.
- Pieniä säästöpankkeja tai muita rahoitukseen liittyviä firmoja, jotka jo raportoivat rahoitusalan regulaattorille, eivätkä halua ottaa SEC:iä vielä lisäksi vaivaksi.
- Sekalainen joukko pienempiä jenkkiläisiä firmoja, joiden raportoinnista löytyy koko kirjo: SEC-raporteista pimeisiin yrityksiin, jotka raportoivat vain niille jotka omistavat osakkeita.
Piensijoittajalle likviditeetin merkitys on paljon pienempi kuin ammattilaisille - piensijoittaja päättää itse milloin haluaa myydä/ostaa ja piensijoittajan positioiden koot ovat paljon pienempiä. Likviditeettitilanne pitää toki ymmärtää ennen sijoitusta, muttei sen pitäisi olla mikään este pitkällä tähtäimelle sijoittavalle.
Huijaus on listaamattomien yritysten johdolle ihan yhtä laitonta kuin isoille, eikä SEC ole ollut kovin tehokas huijaajien kinnisaamisessa. Tästä aiheesta Einhornin "Fooling some of the people all of the time" on hyvä kuvaus siitä, miten SEC ei puuttunut yritysken toimintaan, vaikka Hedge fundit olisivat antaneet todisteet valmiina. Yritystä tutkiessa kannattaa aina pitää huijauksen mahdollisuus mielessä, oli yritys suuri, pieni, listattu tai listaamaton - itse en laske paljon SEC:n varaan ja vielä vähemmän pankkien / vakuutusyhtiöiden regulaattorin varaan.
Ehkä parhaiten tilannetta kuvaa se, että sijoituskirjoissa viljellään ajatusleikkiä:
"Jos olisit ostanut Berkshire Hathaway:ta 70-luvun alussa, niin rahasi olisivat X-kertaistuneet"
Oikeasti pitäisi sanoa, että:
"Jos olisit ostanut Berkshire Hathaway:ta OTC-markkinalta..."
Adreno:
> Kaupankäyntikulut, likviditeetti ja huijausten
> mahdollisuus ovat todellisia tekijöitä, joiden
> vuoksi monen sijoittajan kannattaa pysyä
> erossa OTC-markkinoista. Toisin kuin ulkomaisten
> pörssiosakkeiden välttäminen, joka on täysin
> "irrationaalinen pelko".
Oletan, että sijoitat Suomeen kuten suurin osa suomalaisista.
Minä en näe OTC listattujen firmojen ja Helsingin pörssin raportoinnissa suurta eroa.
Eroja kuitenkin löytyy ja ne ovat OTC:n eduksi. OTC firmat pitävät konferenssipuheluita, joissa firma johto selittää tulokset ja heiltä saa kysyä kysäreitä. Suomessa konfapuheluita ei ole. Suomi-firmojen johto kuitenkin tapaa analystejä ja kertoo asiat heille. Tämä saa yksityisen sijoittajan heikkoon asemaan.
Helsingin pörssi on marginaalinen kaupankäyntipaikka, joka on jäänyt NASDAQ OMX:n kuolevaksi kulmaksi. Jopa suomalaiset firmat listautuvat ensin jonnekin muualle ja myöhemmin rinnakkaislistautuvat Helsinkiin.
Sijoitusjärjestelmämme on alikehittynyt ja kaukana parhaista (USA, UK, Japani, Frankfurt, Hong Kong, Singapore...). Tulevaisuus ei näytä paremmalta. Proxy accessistä kukaan ei edes puhu.
Adreno, jos et olisi suomalainen, niin tekisitkö kauppaa mieluummin OTC:ssä vai Helsingissä? Miksi?
Kiitos arvosijoittajalle hyvästä vastauksesta. En tunne OTC-markkinaa lainkaan ja voin sanoa oppineeni paljon uutta artikkelista ja kommenteista. Ensinnäkin, sekoitin listaamattomat arvopaperit ja OTC-markkinan keskenään. Listaamattomissa osakkeissahan tuo likviditeetti on suuri ongelma (voi kestää kuukausia, ennen kuin pääsee osakkeista eroon, ja välittäjä vetää ison siivun kaupoista)
Zimbolta toivoisin parempaa lukutaitoa; sanoin, että ulkomaisten pörssiosakkeiden välttäminen on irrationaalinen pelko. Tästä pitäisi kyetä päättelemään, että sijoitan varsin kansainvälisesti (tällä hetkellä salkusta ei löydy ainuttakaan suomalaista osaketta)
Huijausten mahdollisuudesta: en tunne OTC-firmojen raportointia, mutta kaikki Helsingin pörssissä listatut osakkeet edustavat todellisia yrityksiä, joilla on jonkinnäköistä liiketoimintaa (ehkä poislukien Geocentric). Jenkkilän isojen pörssien kohdalla tämä ei päde, Kiinassa se ei todellakaan päde, ja veikkaisin nyt ihan hatusta vetämällä että noita postilaatikkofirmoja löytyy vielä enemmän sieltä OTC-markkinalta. (älkää ymmärtäkö väärin, salkustani löytyy kyllä jenkkiosakkeita)
Sen lisäksi, että koko yritys voi olla mielikuvituksen tuotetta, varmaan useampi huijaus toteutetaan niin, että on todellinen yritys, jolla on pienimuotoista liiketoimintaa, mutta kirjanpito väärennetään jotta saadaan osakekurssi ja optioiden arvot nousemaan. Tai toinen, että pääomaa palautetaan kepulikonstein yrityksen johdolle tai pääomistajille vähemmistöosakkaiden kustannuksella.
Minulla ei ole resursseja spottailla noita huijauksia. Sijoitan pääasiassa mekaanisten strategioiden pohjalta ja teen hyvin vähän "subjektiivista" tutkimusta yrityksistä, jos niin voi asian ilmaista. Jotta näillä strategioilla saisi ylituottoja, yrityksen antamien tilitietojen pitäisi pääosin pitää paikkansa. Jos sijoittaa markkinalle, jossa huijausriski on suuri (OTC) täytyy kyetä tekemään mittavaa itsenäistä tutkimusta yrityksistä, eikä suurimmalla osalla sijoittajista ole tähän aikaa.
Olen samaa mieltä Arvosijoittajan kanssa siitä, että suurimman osan sijoittjaista kuuluisi tyytyä passiiviseen indeksisijoittamiseen. Pienemmän osan kannattaisi valita jokin mekaaninen sijoitusstrategia, joka on menestynyt hyvin julkaisunsa jälkeen, kuten Piotroski. VIELÄ PIENEMMÄN OSAN sijoittajia kannattaa ryhtyä "itsenäiseen tutkimukseen, jossa erotellaan jyvät akanoista" ilman selkeää, ennalta määriteltyä strategiaa.
Zimbo: ajatusleikki "jos et olisi suomalainen, niin miltä Suomen pörssi näyttäisi?" on herkullinen:)
Kotimaan pörssi näyttäisi olevan kaikkialla se tuttu ja turvallinen, jossa on maailman paras lainsäädäntö ja valvonta, joka suojaa sijoittajaa maailman parhaiten.
Adreno: kiitos itsellesi hyvistä kommenteista!
En ymmärrä, miksi mekaaniset strategiat välttävät huijaukset mielestäsi paremmin kun kvalitatiisivet? Ainoa etu, mitä keksin lienee suurempi hajautus, koska kohteiden etsintä vie vähemmän aikaa. Kannattaa kuitenkin huomata, että yritykset, joita on tutkittu "subjektiivisesti", kuten sitä kutsut, on kuitenkin tutkittu. Pelkillä numeroilla haetut löydökset ovat keskimäärin melkoinen sontaläjä, jossa on muitakin ongelmia kuin huijaus. Automodular on hyvä esimerkki numeroiden perusteella halvasta yhtiöstä, jossa piilevän miinan kvalitatiivinen sijoittaja löysi puolessa tunnissa.
Kvalitatiivisesti ei missään tapauksessa kannata sijoittaa ilman strategiaa, vaan päätösten tukena täytyy olla selkeä prosessi ja kriteerit sijoituskohteille. Ilman selkeää prosessia on turha unelmoida ylituotoista.
Yrityksen tilitiedot aika usein johtavat harhaan, vaikka ne olisi laskettu oikein. En tässäkään kohtaa näe muuta ero kvantitatiivisen ja kvalitatiivisen strategian välillä kuin että kvalitatiivinen strategia saattaa löytää helmiä, jos tilinpäätöstiedot eivät välitä yrityksen todellista tilannetta kovin hyvin. Väittäisin että kvantitatiivinen strategia on riippuvaisempi tilinpäätöstietojen oikeellisuudesta.
Huijausta on sekä laillista että laitonta. Minun mielestäni johto, joka jakaa kaiken tuoton itselleen optioina tms, huijaa rahaa omistajilta. Useimmiten optioiden syytäminen kaikkiin ilmansuuntiin on täysin laillista, sillä sen on hyväksynyt yhtiökokous, jossa äänivalta on lähinnä sijoitus- ja eläkerahastojen hallinnassa.
En ole itse koskaan törmännyt firmaan, jota ei ole oikeasti olemassa. Sijoitan tosin vain länsimaihin. Toiminnan liioittelu sen sijaan on yleistä, jos mukaan lasketaan tapaukset, joissa johto parantelee tuloksia melko laillisin keinoin ja antaa liiketoiminnasta paljon todellisuutta paremman kuvat. Jos mukaan lasketaan käsittämättömän suuret johdon palkkiot, niin tällaisia firmoja on paljon.
Huijausta ei koskaan voi täysin sulkea pois. Olen itse kuitenkin sijoittanut viimeisten 10 vuoden aikana vain yhteen yritykseen, joka huijasi, joten ei niitä oman käytännön kokemuksen perusteella niin kauheasti ole päässyt seulan läpi.
Miksi kannattaisi valita kvantitatiivinen strategia ja vielä julkaistu? Maailma on täynnä hedge fundeja, joilla on sekä paljon piensijoittajaa parempi aksessi dataan että asiantuntijat kehittämässä malleja. Jos suomalainen piensijoittajakin on jostain löytänyt strategiasta julkaistun paperin, niin millä perusteella kannattaisi uskoa että hedge fundien tohtorit eivät tuntisi strategiaa?
Pieniin yrityksiin kvalitatiivisesti sijoittavaa suojaa se, että isojen poikien ei kannata pistää kallispalkkaisia analyytikkoja kaivelemaan firmaa, johon ei kuitenkaan voi sijoittaa kuin pienen summan.
"En ymmärrä, miksi mekaaniset strategiat välttävät huijaukset mielestäsi paremmin kun kvalitatiisivet? "
Juuri se oli pointtini! Sanoit itsekin, että kvantitatiivinen strategia on riippuvaisempi tilinpäätöstietojen oikeellisuudesta kuin kvalitatiivinen. Tämän vuoksi kvantitatiivista strategiaa tulee soveltaa vain markkinalla, jossa huijauksia on suhteessa vähäisesti!
Olipa mukavaa, että tarjoilit juuri Automodularin esimerkiksi. Kuulin firmasta naapuriblogista, sitten hain sen tiedot omalla screenerillä ja huomasin kuinka mahtavat "pisteet" se sai niillä tunnusluvuilla, joita itse pidän tärkeinä. Tein hyvin vähän itsenäistä tutkimusta, mutta tiedostin silti ford-riskin ja kirjoitin siitä viime keväänä blogiini. Yritys jakoi reilun vuoden aikana niin mukavat osingot, että jäin n. 10% voitolle vaikka tuo pahin mahdollinen riski lopulta toteutuikin! En tykkää pahemmin bragailla yksittäistapauksilla, koska esimerkkejä löytyy toki molempiin suuntiin eivätkä ne todista mitään. Oli kuitenkin pakko kommentoida kun nostit Automodularin pöydälle. Kvalitatiivinen sijoittaja jätti sijoituksen tekemättä, koska havaitsi miinan. Kvantitatiivinen sijoittaja katsoi numeroita, osti osaketta ja jäi voitolle vaikka miina räjähti.
"millä perusteella kannattaisi uskoa että hedge fundien tohtorit eivät tuntisi strategiaa?"
Erittäin hyvä kysymys. On kuitenkin valtava määrä markkina-anomalioita, joita ei ole hinnoiteltu pois vaikka ne ovat olleet vuosikymmeniä julkisessa tiedossa! Näiden anomalioiden vuoksi myös sinä voit tehdä ylituottoja kvalitatiivisella analyysillä.
"Pieniin yrityksiin kvalitatiivisesti sijoittavaa suojaa se, että isojen poikien ei kannata pistää kallispalkkaisia analyytikkoja kaivelemaan firmaa, johon ei kuitenkaan voi sijoittaa kuin pienen summan."
Sama pätee pieniin yrityksiin kvantitatiivisesti sijoittavaa. Itse rajaan screenin tyypillisesti 25M-250M kokoiseen haarukkaan. Harvemmin ostan mitään tuon haarukan ulkopuolelta.
"Miksi kannattaisi valita kvantitatiivinen strategia"
Suurin osa suoria osakesijoituksia tekevistä sijoittajista sijoittaa kvalitatiivisella strategialla (he ehkä ilmaisevat asian toisella tavalla, mutta sitä he tarkoittavat: tutustutaan subjektiivisesti yritykseen ja muodostetaan oma mielipide siitä, onko sijoitus kannattava). Vaikka ryhmään mahtuu toki voittajia, joukkona he ovat häviävä ryhmä (tarkoitan alituottoa en absoluuttista tuottoa)
Sitä vastoin mekaanisilla arvosijoitusstrategioilla sijoittavat ihmiset ovat ryhmänä saavuttaneet ylituottoja. Tämän vuoksi kvantitatiivinen strategia on "keskimääräiselle sijoittajalle" parempi valinta kuin kvalitatiivinen strategia.
Suoria sijoituksia tekevät on kätevää niputtaa kahteen ryhmään: mekaanisilla "strategioilla" sijoittavat ja kvalitatiivisia sijoituksia tekevät. Entä suomalaisten lehtien mantra "alhainen P/E ja korkea osinko"? Lasketaanko tuo kvalitatiiviseksi? Tai yleensä ottaen yksikertaisilla tunnusluvuilla hakeminen? Tai ostaminen koska tykkää firman tuotteista? Tai kuuma vinkki, jonka kuuli lounaalla? Tai usko jonkun asiantuntijan / analyytikon plörinään lehdessä? Tai sijoittaminen blogin tekstin perusteella ilman mitään omaa eforttia?
Itse väitän ettei suurella osalla suoria sijoituksia tekevistä piensijoittajista ole mitään strategiaa. Veikkaan että useimmat tästä joukosta niputettaisiin mekaanisiksi, jos niputtaa pitäisi - "kattelin lehdestä että P/E on tosi alhainen".
Sijoitusrahastoja on tutkittu laajalti. Niissä kai pitäisi olla ammattilainen miettimässä jollain strategialla, mihin se raha laitetaan. Tuloksia on saatu aikamoisen kirjava joukko, mutta lienee yleisesti hyväksyttyä, että yhdessä nuo rahastot häviävät indeksille suurin piirtein management feensä verran.
Käsittääkseni mekaanisten strategioiden tuotosta ei ole samankaltaista yksimielisyyttä?
Hedge fundien mekaanisten strategioiden tuotto on muistaakseni heikentynyt 2000-luvulla juuri kopioinnin vuoksi. Miksei piensijoittajille kävisi samoin?
En väitä ettei mekaanisilla strategioilla voisi saavuttaa pitkällä aikavälilläkin hyvää tuottoa. Esimerkki onnistuneesta kvanttistrategiasta on Grahamin koulun Walter Schloss, joka sijoitti koko uransa net-netteihin ja hakkasi indeksin selvästi. En jaksa silti uskoa keskimääräiselle sijoittajalle vapaasti tarjolla olevaan mekaaniseen menetelmään, jolla saa pitkälläkin aikavälillä ylituottoja.
Oikea piensijoittajien strategioiden vertailu ei ole käytännössä mahdollista. Meitä on moneen lähtöön, eikä luotettavia tilastoja sijoitusstrategioista eikä tuloksista ole tarjolla.
Jos mekaanisten arvosijoitusstrategioiden kannattavuus olisi jollain tavalla kyseenalainen, odottaisin netistä löytyvän huomattavasti enemmän aineistoa joka puhuu niitä vastaan. Tällä hetkellä vasta-argumentit ovat käytännössä samoja, joita ihmiset käyttävät puhuessaan tehokkaiden markkinoiden puolesta. Markkinoiden tehokkuudesta olemme käsittääkseni samaa mieltä ;)
Käytännössä kaikki backtestit ja "julkaisun jälkeiset tulokset" mekaanisista arvosijoitusstrategioista -mitä olen ikinä lukenut- ovat biitanneet indeksit 10v+ aikaväleillä. Totta kai tässä on survivorship bias mukana (jos strategia olisi menestynyt huonosti, se olisi herkemmin unohdettu eikä se pääsisi tutkimukseen mukaan).
Tehokas markkina - kaikkien sijoitusaiheiden äiti!:)
Itse asiassa uskon markkinan olevan tehokas useimmille ihmisille useimpien osakkeiden kohdalla. Looginen johtopäätös tuosta on joko sijoittaa keskiarvoon (indeksi) tai osakkeisiin, joiden kohdalla pystyy päihittämään markkinan (circle of competence ja kilpailun määrä). Tehokkuus yleisesti ottaen vähenee yrityksen markkina-arvon pienetessä, koska kilpailu vähenee.
Periaate on ihan sama kuin muussakin busineksessa: kilpailun koveneminen kaventaa tuottoja. Ainoastaan kestävän kilpailuedun omaavat yritykset pystyvät säilyttämään korkean tuoton pitkällä aikavälillä. Pienissä yrityksissä osakkeita analysoivan kilpailuetu on kestävä, koska isot pojat eivät pääse alueelle ja toisaalta harvalla piensijoittajalla on aikaa ja malttia tehdä perusteellista analyysiä. Mekaanisten menetelmien käyttöön piensijoittajalle ei ole samanlaista estettä.
Akateemikkojen virhe ei ollut perusperiaatteessa, vaan väitteessä, että teoria pätee aina ja kaikkialla. Taloustieteessä on pyritty lisäksi pitkään mallintamaan numeerisesti pelkästä pörssikurssissa mahdottomia asioita. Esimerkiksi riskiä, joka on pohjimmiltaan kvalitatiivinen suure.
Mitä mekaanista strategiaa tarkoitat tuolla yli 10+ vuoden ylituotolla strategian julkaisun jälkeen? Onko joku noista suosikkistrategioista ollut olemassa jo niin kauan?
Itse olen nähnyt lähinnä backtestauksen tuloksia. Käsittääkseni esimerkiksi Magic Formulan tulokset ovat hyvin herkkiä parametrien pienille muutoksille (pitoaika, miten osakkeet valitaan jne). Tuotot "Little Bookin" julkaisun jälkeen ovat yhä hakanneet indeksin, mutta marginaali on ollut enää vain muutama prosenttiyksikkö.
Karsastan backtestauksessa: a) analysointia aivan liian lyhyessä aikaikkunassa (alle 20 vuotta) ja b) tulosta ei yleensä verifioida jonkun toisen aikakauden datalla. Niinpä harjoitus muuttuu pelkäksi kaavan sovittamiseksi dataan.
Kaiken lisäksi taloustieteen tutkimusten toistettavuus, missä myös Magic Formulalla on ollut ongelmia, on perinteisesti ollut aika heikko, mistä Reinhardt ja Rogoff on surkuhupaisa esimerkkki.
Taas tuli kirjoitettua essee:) Lyhyesti sanottuna pieniä osakkeita analysoivalla pienehköjä pääomia sijoittavalla on kestävä kilpailuetu ja sen vuoksi mahdollisuus kestäviin ylituottoihin. En ole vakuuttunut, että noin olisi mekaanisten strategioiden kohdalla, mutten myöskään väitä tietäväni ettei niillä pärjäisi pitkällä aikavälillä.
Myin Solitronin osakkeet.
Toissapäivänä pidetyn yhtiökokouksen perusteella näyttää epätodennäköiseltä, että Solitron palauttaisi merkittävän määrän rahaa omistajille.
Sijoitustulos: plus miinus nolla kahden kuukauden sijoitusajalla.
Hylkäsin sijoittamisen koriin, mutta eivät nämä vaaleanpunaiset laput ihan samanlaisia ole kuin muut, yleensä isossa pörssissä vaihdettavat, erikoistilanteeni. Jutun neljästä kohteesta ainoastaan OTC Markets järjestää sijoittajakonferensseja ja vastaa auliisti sijoittajien yhteydenottoja. Muut eivät järjestä konferensseja ja vastaavat yhteydenottoihin valikoivasti, jos ollenkaan.
The Marketing Alliance ja Tropicana ovat oikeastaan staattisia arvosijoituksia. Siis sijoituksia ilman vahvaa katalyyttiä. Tuotto syntyy hamassa tulevaisuudessa, jos markkina tosiaan on pitkällä aikavälillä vaaka, kuten Graham aikanaan kirjoitti. OTC Markets taas on melko varmasti hyvä yhtiö.
Tropicanan Q2-tulos
Tropicanan toisen kvartaalin liikevaihto jäi jälkeen viime vuodesta, mutta tulos oli suurin piirtein samansuuruinen. Carl Icahn on parin viime vuoden ajan leikannut kuluja ja karsinut kannattamattomia toimintoja, minkä ansiosta arvioin tämän vuoden tuloksen kohoavan jonkin verran edellistä vuotta korkeammalle. Carl on tänä vuonna varannut 10 miljoonaa dollaria kasvuinvestointeihin, joiden mahdollista kohdetta ei kerrota meille junioripartnereille.
Osake on halpa: EV/EBITDA2013 = 3 ja FCFF2013/EV = 11,8 prosenttia. Jatkan osakkeen pitämistä.
The Marketing Alliancen Q1-tulos
Fiskaalivuoden 2013 tulos tuli viimein ulos, vain neljä kuukautta vuoden päättymisen jälkeen. Berkshire Hathawayn apinointi ei ole ainakaan vielä onnistunut kovin hyvin, sillä ostetut yritykset ovat kokeneet takaiskuja, eikä sijoitusten tuotto ole ainakaan vielä päätähuimaava. Yrityksen tilanteessa ei ole tapahtunut merkittävää muutosta, joten jään odottamaan tulevaa menestystä.
OTCM:n Q2 julkaistiin eilen. Kasvu tyssäsi vaikka uusia firmoja listautui 8 enemmän kuin lähti.
Firma valmistautuu tulevaisuuteen ja se maksaa. Headcount nousi kuudella (oli 78) ja markkinointikustannukset nousivat 80%. Tämä tiputti operating margining 22%:iin (oli 25.5%). Nyt IT plattiksen pitäisi olla parempi, mutta homma ei taida olla vielä valmis. Conf call on tänään.
OTC Marketsilla on erinomainen johto, mikä lienee poikkeus vaaleanpunaisissa lapuissa.
OTCQX-premiuslistaus on yrityksen tärkein tuote ja tärkeimmät listautujat ovat ulkomaisia suurehkoja yrityksiä, jotka haluavat myydä osakettaan jenkkiläisille sijoittajille, mutteivät halua raportoida SEC:ille, täyttää Sarbanes-Oxleyn vaatimuksia jne, sillä kotimaahan joutuu joka tapauksessa raportoimaan.
OTCM sijoittaa IT-järjestelmiinsä parantaakseen listautuneiden yritysten näkyvyyttä jenkeissä, integroituakseen paremmin erilaisiin online-palveluihin ja tukeakseen huippunopeaa kaupankäyntiä.
Markkinointiin sijoitetaan myös enemmän pääomaa, jotta uudet ominaisuudet saadaan sijoittajien ja yritysten tietoon. OTC-markkinahan on muuttunut hyvin nopeasti, eikä nykytilanne olen kaikille tiedossa. 10 vuotta sitten homma toimi vielä melkein kynällä ja paperilla.
Kuunneltunani johdon esitystä kehitysstrategiasta ja mihin pääoma sijoitetaan, olen harvinaisen samaa mieltä että kohteet näyttävät lupaavilta.
The Marketing Alliancen Q2-tulos julkaistiin viime viikolla. Vakuutusliiketoiminta on erittäin tuottoisaa. Ostettujen yritysten tuotto ei ole kummoinen.
OTC Marketsin Q3-tuloksesta:
Liikevaihto kasvoi muutaman prosentin verran edellisvuodesta. Koko kasvui syntyi markkinadatan veloituksista. Laskutus listatuilta yrityksiltä pysyi suurin piirtein paikallaan. Aiempina vuosina nimenomaan listatumisten määrän kasvu premium-segmenteissä OTCQX ja OTCQB on ollut kovan kasvun moottori.
OTC Marketsin johto uskoo kasvuun jatkossa. OTC Markets tiukensi premium-segmenttien vaatimuksia tämän vuoden alussa. Johto uskoo tuon hidastaneen kasvua tänä vuonna.
OTC Markets on esimerkillisen omistajaystävällinen yhtiö. Jos kasvu pysähtyy, yritys rupeaa palauttamaan enemmän rahaa sijoittajille. Rahan sijoittaminen takaisin yrityksen toimintaan olisi kuitenkin omistajille parempi vaihtoehto. Oma pääomahan tuottaa yli 30% korkoa vuodessa.
OTC Marketsin Q4-tuloksesta:
Vuoden 2013 liikevaihto kasvoi vain prosentin edellisvuoteen verrattuna. Markkinadatan lisensiointi kasvoi melkein yhdekseän prosenttia, mutta samalla listautuneille yrityksille tarjottavat palvelut kutistuivat. Tuottoisimipaan OTCQX-segmenttiin listautuneiden yritysten määrän kasvu pysähtyi viime vuonna. OTC Markets investoi platforminsa kehittämiseen viime vuonna. Aika näyttää löytääkö yritys taas kasvuvaihteen.
Kassa kasvoi viidellä miljoonalla vuoden aikana ja on nyt 18 miljoonaa. Johto on toistuvasti kertonut palauttavansa kaiken ylimääräisen käteisen omistajille. Analyytikkokonferenssissa johto ei kuitenkaan kertonut suunnitelmiaan tuon käteisen käytölle. Varaa ylimääräisen osingon maksuun (kuten 2012 tehtiin) tai omien osakkeiden takaisinostoon olisi.
Oman sijoitukseni kannalta tuon ylimääräisen käteisen käyttö on ratkaisevaa. OTC Marketsiin sijoitettu pääoma tuottaa erinomaisesti. Sijoitusteesini toteutuu, jos yritys joko palauttaa vapaan pääoman sijoittajille tai sitten sijoittaa sen tuottoisasti. Käteisen makuuttaminen taseessa ei ole kumpaakaan. Myyn osakkeet jos tämän vuoden aikana rahoille ei löydy järkevää käyttöä tai niitä ei palauteta omistajille.
OTC Marketsin Q2-tuloksesta:
Liikevaihto kasvoi 21 prosenttia edellisvuoteen verrattuna, liikevoittomarginaali nousi 35 prosenttiin ja osinkoa nostettiin 40 prosenttia. Mahtava tulos!
Viime vuoden aikana OTC Markets tiukensi listaussääntöjään OTCQB-markkinapaikalle ja korotti listauksen hintaa. Noin puolet aiemmin OTCQB:hen listatuista yhtiöistä puotosi OTC Pink-listalle. Jäljelle jäävät kuitenkin maksavat reilusti korkeampaa hintaa listauksestaan, minkä ansiosta yrityksiltä kerätyt listausmaksut melkein tuplautuvat!
OTC Markets on laadukas pieni yhtiö, jolla on eriomainen johto ja kohtuullisen korkea vallihauta liiketoimintaa suojaamassa. Tällaisiin "hyviin yhtiöihin" minä haluan sijoittaa!
OTC Marketsin Q3-tuloksesta:
Liikevaihto kasvoi 19% edellisvuoteen verrattuna, liikevoittomarginaali nousi 37 prosenttiin ja yhtiö maksaa 60 sentin ylimääräisen osingon. Mahtava tulos!
OTCQB-markkinalle listattujen yhtiöiden määrä on noussut 25 prosenttia ja korotetut listautumismaksut alkavat purra. Liikevaihto listautumismaksuista lähes tuplautui viime vuodesta.
Pörssitransaktioiden määrä väheni 8% viime vuodesta, mikä on huolestuttavaa, jos trendi jatkuu pitkään. Johto selittää laskun johtuvan OTC-markkinan välittäjien konsolidoinnista, eli siis että liiketoiminta keskittyy pienemmälle määrälle toimijoita.
Lähetä kommentti