Pankit pelottelevat piensijoittajia ostamaan rahastoja sillä verukkeella että varojen hoito kannattaa antaa ammattilaisen vastuulle - eihän sitä nyt sentään kannata itse mennä sijoittelemaan rahojaan. Ammattilaisilla on tosiaan reilusti enemmän aikaa, resursseja ja tietotaitoa kuin tyypillisellä piensijoittajalla, minkä takia piensijoittaja on alakynnessä. Markkinalta löytyy kuitenkin monta pelikenttää, jonne ammattilaispelaajat eivät pääse ja joilla piensijoittaja pystyy pärjäämään erinomaisesti.
Markkinan tehokkuus
Akateemikkojen rakastama teoria markkinan tehokkuudesta on kokenut kovia kolhuja. Robert Shiller havaitsi jo 80-luvun alussa, että markkinan hektisiä liikkeitä ei voi selittää muutoksilla yritysten maksamissa osingoissa. Osingot nimittäin heiluvat paljon pörssikursseja vähemmän ja niiden perusteella laskettu indeksin todellinen arvo on paljon markkinaa vakaampi.
 |
| Lähde: Robert J. Shiller. Do stock prices move too much to be justified by subsequent changes in dividends? American Economic Review, 71: 421-436, 1981. |
Nykyään vain teoria heikosta tehokkuudesta, jonka mukaan menneiden pörssikurssien perusteella ei voi ennustaa tulevia, on yhä voimissaan. Tehokkuuden puolustajia tosin löytyy vielä sieltä täältä.
Käytännössä moni markkina on kuitenkin aika tehokas. Suuria yhtiöitä seuraa armeija analyytikkoja ja rahastonhoitajia, minkä takia hinnoitteluvirheet korjautuvat nopeasti - suuret yhtiöt on ammattilaisten nopeatempoinen pelikenttä, jolla piensijoittaja jää helposti jalkoihin.
Microcap -osakkeet
Pienet yhtiöt ovat monista syistä useimmiten ammattilaisten ulottumattomissa. Piensijoittajalla on vastassa joukko toisia piensijoittajia ja yhtiön henkilöomistajat.
Esimerkiksi Nokian osakkeista huomattavasti suurempi osa on institutionaalisten sijoittajien käsissä kuin Digian.
Tiedon saanti pienistä yrityksistä on usein vaikeaa, minkä takia tietoa joutuu hankkimaan kiertoteitse: alalla työskentelevien tuttavien kautta, lukemalla alan ammattijulkaisuja, lukemalla asiakasyritysten raportteja jne. Pienten yritysten tutkimiseen sijoitettu aika tuottaa paljon useammin tulosta kuin suurten yritysten tutkiminen ja kultajyvän löytyminen on siksi todennäköisempää.
Pitkä sijoitushorisontti
Ammattilaisten tähtäin on nykyään pitkälti kvartaalin lopussa: seuraavaan raporttiin pitäisi saada hyvännäköiset luvut. Mielellään markkinaa paremmat, jotta bonukset juoksevat ja jotta rahastoon saadaan uutta rahaa. Kvartaali on kuitenkin yritykselle lyhyt aika. Todelliset muutokset kestävät usein vuosia.
Analyytikot käyttävät valtavasti aikaa ja vaivaa seuraavan vuoden tuloksen ennustamiseen ja rahastot etsivät katalyyttejä, jotka laukeavat muutaman kuukauden sisällä. Pidempiaikaiset jäävät vähemmälle huomiolle.
 |
| Kuva. Yhdysvaltalaisten osakerahastojen kiertonopeus on kiihtynyt huimasti viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana. Vielä 60-luvulla keskimääräisen sijoituksen kesto oli kuusi vuotta. Nykyään keskimääräinen kesto on alle vuosi, eli salkun sisältö vaihtuu kokonaan vuoden aikana. |
Pidentämällä sijoitushorisonttia vähintään 2-3 vuoteen piensijoittaja pääsee pelikentälle, jossa ammattilaisia on vähemmän. Esimerkiksi salkussani oleva Hornbeck Offshore on aliarvostettu, koska osakkeen arvo riippuu Meksikolahden öljynporauksen käynnistymisestä täydellä tehdolla, minkä aikataulua on hankala ennustaa. Käynnistyminen saattaa hyvinkin kestää yli vuoden, mutta 2-3 vuoden sisällä poraus pyörii suurella todennäköisyydellä taas täydellä teholla - horisontin pidentäminen muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen muuttaa kohteen kiinnostavaksi.
Hyvät yhtiöt
Mediassa on viime aikoina kirjoitettu paljon "Buy and Hold"-strategian kuolemasta, koska viimeisten 10 vuoden aikana indeksien pitäminen ei ole tuottanut paljon mitään. Laajasti uutisoitu strategian kuolema lienee hyvä indikaattori sijoitustilaisuudesta. Esimerkiksi 80-luvun alussa sijoituslehdistön mielestä osakesijoittaminen oli kuollut - juuri ennen melkein kahdenkymmenen vuoden kurssinousua.
Hyvä yhtiö -strategiassa sijoittaja pitää osaketta erittäin pitkään. Hyvällä yhtiöllä on erittäin vahva kilpailuasema ja korkea sijoitetun pääoman tuotto, minkä takia pääoma kasvaa reilua korkoa vuosi vuodelta. Jos osaketta onnistuu ostamaan kohtuullisella hinnalla ja yritys säilyttää kilpailuasemansa, niin tuotto on lähes taattu.
 |
| Kuva. McKinsey tutki amerikkalaisten yritysten sijoitetun pääoman tuoton kehitystä 1994-2003. Joka toinen vuonna 1994 yli 20 prosenttia tuottanut yritys pystyi säilyttämään korkean pääoman tuoton viidentoista vuoden tutkimusjakson ajan. |
Yrityksen kilpailuaseman perusteellinen analysointi on erittäin tärkeää, sillä kilpailuaseman rapautuminen voi aiheuttaa kovat tappiot. Hyvien yhtiöiden arvostus ei juuri koskaan ole halpa, minkä takia yrityksen laadun heikkeneminen pudottaa sekä tulosta että arvostuskerrointa nopeasti. Esimerkiksi Nokia näytti vielä viisi vuotta sitten hyvältä yhtiöltä. Nokiaan viisi vuotta sitten sijoittanut on menettänyt yli 70 prosenttia pääomastaan markkina-aseman ja kannattavuuden murentuessa.
Warren Buffett arvioi yrityksen kilpailukykyä 10-20 vuoden päähän, mikä rajoittaa mahdollisten kohteiden määrää - monenko yrityksen kilpailuaseman voi arvioida säilyvän varmuudella yli 10 vuotta.
Warren Buffett arvioi yrityksen kilpailukykyä 10-20 vuoden päähän, mikä rajoittaa mahdollisten kohteiden määrää - monenko yrityksen kilpailuaseman voi arvioida säilyvän varmuudella yli 10 vuotta.
Lopuksi
Piensijoittajan kannattaa valita pelikenttänsä huolella ja miettiä tarkasti keitä vastaan aikoo pelata. Ainakin pienet yhtiöt ja hyvät yhtiöt ovat alueita, joilla pääsee usein pelaamaan toisia piensijoittajia vastaan. Sijoitusteesin toteutumiselle kannattaa antaa aikaa vähintään kaksi vuotta.
Ylituottojen saavuttaminen vaatii kovan panostuksen yritysten analysointiin ja seuraamiseen, eikä onnistuminen ole taattua. Järkevä pelikentän valinta parantaa mahdollisuuksia saavuttaa ylituottoja, mutta se ei ole missään tapauksessa takuu niistä.
Ylituottojen metsästämisen sijasta piensijoittaja voi välttää nollasummapeliä sijoittamalla kohtuuhintaisiin indeksirahastoihin. Nollasummapelissä toisen ylituotto on toisen alituotto, joka saattaa valitettavasti osua omalle kohdalle.
Ylituottojen saavuttaminen vaatii kovan panostuksen yritysten analysointiin ja seuraamiseen, eikä onnistuminen ole taattua. Järkevä pelikentän valinta parantaa mahdollisuuksia saavuttaa ylituottoja, mutta se ei ole missään tapauksessa takuu niistä.
Ylituottojen metsästämisen sijasta piensijoittaja voi välttää nollasummapeliä sijoittamalla kohtuuhintaisiin indeksirahastoihin. Nollasummapelissä toisen ylituotto on toisen alituotto, joka saattaa valitettavasti osua omalle kohdalle.
Kuva: © Thomas Siepmann / pixelio.de. Kuvien lähde: http://www.pixelio.de/.
4 kommenttia:
Viimeinen kuva oli kiinnostava, vaikka sitä on ensivilkaisulla hieman vaikea lukea:
Eli jos otetaan kaksi ääritilannetta, ostat yritystä jolla a) <5% ROIC, ja toista yritystä jolla b) >20% ROIC. Oletetaan että osakkeet ovat "neutraalisti" hinnoiteltuja olettaen suurinpiirtein saman kannattavuuden jatkuvan tulevaisuuteen.
a) kohdassa on noin 17% todennäköisyys osua kultasuoneen, ROIC nousee yli 15% (kaksi korkeinta kategoriaa), jonka markkinat luultavasti palkitsevat kivalla premiolla ostohintaan nähden, ja 43% todennäköisyydellä osake jää luuseriosastoon.
b) kohdassa on noin 24% todennäköisyys että ROIC tippuu korkeimmasta kategoriasta alle 10% (kaksi heikointa kategoriaa) ja jäät todennäköisesti turskalaivan kapteeniksi. 50% todennäköisyys siihen että yritys pysyy loistavana.
Ikuisuuteen kannattavasti kasvavia yrityksiä on tietenkin vaikea määritellä/hinnoitella, mutta tällaiselle 10 vuoden jaksolle tämä saattaa olla käypä vertailu.
Huomion arvoista on mielestäni myöskin että 10-15% & 15-20% ROIC 1994 antaa lähes täydellisen "randomi-hajonnan" vuonna 2003. ROIC 15-20% kategorian osakkeista ROIC kehitys oli 57% laskeva, 17% säilyi ennallaan, 25% nouseva. Tilastollisesti ehkä heikoin sijoitus näistä?
Yli 20 prosentin ROIC lienee todiste kilpailuedusta mittaushetkellä. Peräpeiliin katsoessa korkean pääoman tuoton säilyttäneet ovat hyviä yhtiöitä, joihin olisi kannattanut sijoittaa 1994 jos vain osake oli tarjolla kohtuulliseen hintaan. Yhtiöt, joiden kannattavuus romahti, menettivät kilpailuetunsa ja sijoittaja todennäköisesti teki roppakaupalla tappiota, eli niitä olisi pitänyt välttää. Hyvissä yhtiöissä on erittäin tärkeää arvioida kilpailuedun ja kannattavuuden kestävyyttä pitkän ajan päähän.
Buffett selittää mitkä ovat piensijoittajan kilpailuedut http://neatvalue.blogspot.fi/2012/05/one-of-best-bargains-i-stumbled-upon-in.html
Kaiken lisäksi suurin osa pieniä pääomia sijoittavista ei käytä tuota Buffettinkin siunaamaa mahdollisuuttaa hyväkseen, vaan pistää pennosensa suuryrityksiin.
Lähetä kommentti