Nollasummapeli

sunnuntai 11. syyskuuta 2011
Nollasummapeli
Sijoituskirjallisuus on täynnä osakkeen arvostuksen analysointiin tarkoitettuja menetelmiä, joiden avulla sijoittaja voi etsiä hinnoitteluvirheitä. Lehdet ja blogit huutavat osakkeen olevan halpa, koska valittu tunnusluku on alhainen tai koska joku analyytikko on asettanut tavoitehinnan nykykurssia korkeammalle. Ylituottoja ei kuitenkaan ole luvassa, jollei sijoittaja oikeasti tiedä jotain mitä useimmat muut sijoittajat eivät tiedä. Sellaista tietoa ei ole lehdissä tarjolla eikä sitä löydä nopealla tunnuslukujen kahlaamisella.

Suoraan osakkeisiin sijoittava pelaa nollasummapeliä muita sijoittajia vastaan - toisen ylituotto on jonkun muun alituotto miinus sijoittamisen kulut, jotka ovat kaikkien tuotosta pois.

Osakemarkkinat ovat lyhyehkön historiansa aikana tuottaneet keskimäärin hyvin. Tuo keskimäärinen tuotto miinus pienehköt hallinnointi- ja transaktiokulut on kaikkien sijoittajien ulottuvilla. Riittää kun ostaa kohtuullisesti hinnoiteltua indeksirahastoa kohtuullisesti hinnoitellun arvo-osuustilin kautta kohtuullisen suurella summalla, jotta tuottoa rasittavat kulut pysyvät kohtuullisina - nollasummapeliin ei ole pakko lähteä mukaan.

Kolme kysymystä joilla on väliä

Ylituottoja halajavan täytyy löytää luotettava vastaus seuraaviin kolmeen kysymykseen:

- Onko osake väärin hinnoiteltu?

- Miksi osake on väärin hinnoiteltu?

- Mikä korjaa hinnoitteluvirheen?

Useimmiten kysymyksiin ei pysty vastaamaan riittävällä varmuudella, mikä tarkoittaa sitä että kohteeseen ei kannata rahojaan laittaa - kultajyvää ei löytynyt.

Onko osake väärin hinnoiteltu?

Osakkeen todellinen arvo (engl. intrinsic value) on aina arvio, joka on useimmiten parasta esittää skenaarioina. Esimerkiksi:

- Jos tapahtuma A toteutuu niin osakkeen arvo on vähintään 12 euroa, mutta voi olla jopa 25.

- Jos tapahtuma A ei kuitekaan toteudu, niin osakkeen arvo jää 6-8 euroon.

Arvomäärityksessä analyytikko joutuu tekemään läjän valistuneita arvauksia, jotka heikentävät lopputuloksen tarkkuutta. Analyytikkojen tavoitehinnat ja DCF-analyysin tuottama näennäisest tarkka arvo luovat illuusion tarkkuudesta, joka ei oikeasti ole saavutettavissa. Warren Buffettin sanoin:

"It's better to be approximately right than precisely wrong"

Sijoittajan kannattaa hakea tilanteita, joissa osakkeen todellinen arvo on suurella todennäköisyydellä reilusti nykyhintaa korkeampi. Hyvässä kohteessa mahdollinen tappio on reilusti pienempi ja epätodennäköisempi kuin mahdollinen voitto.

Miksi osake on väärin hinnoiteltu?

Ostamallasi osakkeella on myyjä, joka haluaa syystä tai toisesta päästä eroon samasta paperista, jota olet ostamassa. Ostohinta on pörssin senhetkisten myynti- ja ostotarjousten keskivälissä. Merkittävän moni samaan aikaan kauppaa tekevät sijoittaja on siis eri mieltä kanssasi.

Menestyneet arvosijoittajat ovat tyypillisesti vastarannankiiskiä, jotka uskaltavat olla eri mieltä. Markkinaa vastaan ei kannata kuitenkaan lyödä vetoa heppoisin perustein. Ennen sijoituspäätöstä on tärkeää ymmärtää miksi osakkeen hinta on alhainen ja erityisesti miksi halvan hinnoittelun syyt ovat suurella todennäköisyydellä virheelliset.

Parhaiten vallitsevan hinnoittelun syistä saa selvää lukemalla analyytikkojen raportteja, jos sellaisia on tarjolla. Toinen hyvä lähde on kuunnella analyytikkojen kysymyksiä yrityksen viimeisissä analyytikkopuheluissa, sillä useimmiten tärkeimmät yrityksen arvostusta laskevat ongelmat ja riskit tulevat ilmi kysymysten kautta, eikä niinkään yrityksen johdon omasta usein ylipositiivisesta esityksestä.

Toisten analyysin ja mielipiteiden tutkiminen saattaa paljastaa virheen omassa teoriassa ja osake osoittautuukin loppujen lopuksi oikein hinnoitelluksi. Jos muiden mielipiteiden tarkistamisenkin jälkeen oma teoria näyttää yhä oikealta niin on aika miettiä, mikä korjaa hinnoitteluvirheen.

Mikä korjaa hinnoitteluvirheen?

Hinnoitteluvirheen syyn selvittäminen antaa usein vihjeitä katalyyteistä, eli osakkeen hinnoittelun korjaavista tapahtumista. Esimerkiksi salkussani olevan Hornbeck Offshoren kurssi on alhaalla, koska Meksikonlahden öljynporauksen uudelleenkäynnistymisen aikataulu on epäselvä. Pörssikurssin katalyytti on siis porauksen uudelleenkäynnistyminen.

Kirjoitin osakkeen pörssikurssin korjaavista katalyyteista laajasti jo aiemmin, joten ei siitä sen enempää tässä.

Lopuksi

Suoraan sijoitukseen kannattaa lähteä mukaan vain jos jokaiseen ylläolevista kysymyksistä on olemassa tyydyttävä vastaus. Menestyksekäs sijoittaminen vaatii kärsivällisyyttä etsiä parhaita tilaisuuksia - nollasummapeliin kannattaa lähteä mukaan vain erittäin vahvalla sijoitusteesillä.

Kuva: © Gerd Altmann-Uli Kutting, Gerd Altmann / pixelio.de. Kuvien lähde: http://www.pixelio.de/.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

2 kommenttia:

Adreno kirjoitti...

Hyvä kirjoitus. Aktiivinen sijoittaminen on tosiaan miinussummapeliä jos sitä verrataan passiiviseen sijoittamiseen. Aktiivinen sijoittaminen on kuitenkin monelle harrastus, joka tuottaa vähän rahaa, enkä siksi tykkää nollasummapeli-käsitteen hämärtämisestä. Toisin kuin osakkeisiin sijoittaminen, pokeri on aidosti nollasummapeli miinus kulut (eli oikeasti miinussummapeli). Aktiivinen sijoittaminen taas tuottaa pitkällä aikavälillä rahaa vaikka useimmiten häviääkin vertailuindeksille.

Arvosijoittaja kirjoitti...

Jutussa nollasummapelillä tarkoitettiin ylituottojen jahtaamista.

Markkinan tuotto syntyy sen yhtiöiden luomasta lisäarvosta, joka kasvattaa kaikkien sijoittajien jaettavissa olevaa pottia. Ylituotto suhteessa markkinan tuottoon taas syntyy jonkun toisen sijoittajan alituotosta, minkä takia ylituottojen jahtaus on nollasummapeli tai miinussummapeli kun sijoittamisen kulut huomioidaan.

Osakesijoittaminen ei ole nollasummapeli, jos osakemarkkinat tuottavat jatkossakin samaan tapaan kuin ovat lyhyen historiansa aikana tuottaneet.

Lähetä kommentti