Markkinan tuotto-odotuksen arviointi: CAPE

lauantai 4. kesäkuuta 2011
Yalen professori Robert Shiller arvioi markkinan arvostusta syklisesti korjatun P/E-luvun avulla (Englanniksi: Cyclically Adjusted Price Earnings ratio, josta tulee lyhenne CAPE). CAPE lasketaan jakamalla indeksin hinta viimeisten kymmenen vuoden inflaatiokorjatulla keskimääräisellä liikevoitolla.

S&P500-indeksin CAPE ja pitkät korot vuodesta 1881 lähtien. Lähde: Robert Shiller.


S&P 500:n CAPE on tällä hetkellä yli 23, mikä on reilusti korkeampi kuin viimeisten sadan vuoden keskiarvo 16,22. S&P 500 näyttää metriikan perusteella ylihinnoitellulta.

Ennustaako CAPE tulevaa tuottoa?

Ainakin S&P500:n tuoton ennakoinnissa luku näyttäisi toimivan kohtuullisen hyvin. Alla diagrammi, joka havainnollistaa CAPEn suhdetta toteutuneeseen S&P500:n nimellistuottoon.

S&P500-indeksin keskimääräinen tuotto seuraavien viiden vuoden aikana, kun CAPE on diagrammissa esitetyillä väleillä.

Datan saatavuus

CAPEn laskenta vaatii historiallista ja ajantasallaolevaa dataa indeksin hinnasta, P/E-luvusta, osingon suuruudesta ja lisäksi indeksille relevantin alueen inflaatiosta. Valitettavasti osa datasta on piensijoittajan ulottumattomissa. En ole löytänyt ilmaista lähdettä historiallisille P/E-luvuille ja osingoille Yhdysvaltalaisten indeksien ulkopuolella. Datan saisi varmaan käyttöönsä maksamalla kaupallisesta palvelusta, mutta niiden hinnoittelu lienee useimpien piensijoittajien ulottumattomissa.

S&P500:n data löytyy Robert Shillerin kotisivulta. Yhdysvaltalaisia osakkeita sisältävistä indekseistä saa ilmaista dataa useista lähteistä.

Value Investing in Europe sivustosta löytyy laskelma CAPEsta MSCI Europe -indeksille. Sivustolla kerrotaan niukasti, miten data kerätään, ja muutenkin taustatietojen määrä on minimaalinen. Siksi sivuston dataan kannattaa suhtautua varovaisesti.

Yhteenveto

CAPE on lupaava menetelmä markkinan hinnoittelun arviointiin ja voisi hyvinkin olla piensijoittajalle käyttökelpoinen, jos dataa olisi saatavissa kohtuuhintaan. Niin kauan kuin dataa ei saa, täytyy markkinan hinnoittelu arvioida toisella tavalla.

Dollarin kurssi vaikuttaa Yhdysvaltalaisten osakkeiden hinnoitteluun. Periaatteessa kurssin ollessa alhaalla osakkeetkin ovat halvempia, mutta todellisuus ei ole ihan näin yksinkertainen. Kansainvälisesti toimivilla yrityksillä on kytköksiä dollarialueen ulkopuolelle, jotka vaikuttavat osakkeen hintaan kun valuuttakurssit muuttuvat. Esimerkiksi markkina korjaa melko hyvin dollaripörssikurssin yritykseltä, jonka liikevaihdosta osa syntyy muulla valuutalla kuin dollarissa. Tuollaisen yrityksen hinta halpenee ainoastaan dollariliikevaihdon osalta ja jos vaikkapa raaka-aineita ostetaan jollain toisella valuutalla niin kuvio monimutkaistuu entisestään.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

7 kommenttia:

Zimbo kirjoitti...

Muutama vuosi sitten ilmestyi kirja Yes, you can time the market.

Kirjan idea perustui osakkeiden ostamiseen PE:n, hinnan, tms. mittarin suhteen jota verrataan 15v keskiarvoon.

Tämä onkin eräänlainen köyhän miehen CAPE.

Nyt kirjan seitsemästä mittarista neljää toimii yhä ilmaisella datalla. Kaikki neljä mittaria näyttävät vihreää, eli on hyvä aika ostaa. http://www.yesyoucantimethemarket.com/price.html

Yllättävää, että tulos on päinvastainen kuin Shillerin.

Arvosijoittaja kirjoitti...

Ben Steinin sitellä toimivat mittarit ovat:

- S&P500:n inflaatiokorjattu hinta

- S&P500:n P/E-luku

- S&P500:n osinkotuotto

- S%P500:n earnings yield verrattuna jenkkiläisen 10v AAA-luokituksen tuottoon

Jos muistan kirjan teesin oikein, niin Steinin mielestä indeksiin voi sijoittaa rauhassa niin kauan kuin se ei ole ylihinnoiteltu verrattuna pitkäaikaiseen keskiarvoon. Kun vertaan tuolla logiikalla Steinin paremetrejä, niin minun mielestäni niiden pitäisi osoittaa ylihinnoittelua !?

Parametrien arvot löytyvät siteltä: http://www.multpl.com/

Sinänsä keskimääräisen P/E:n vertaaminen on samankaltainen metriikka kuin CAPE. CAPE eroaa Steinin metriikasta siten, että CAPEssa earnings lasketaan edellisten 10 vuoden earningsien inflaatiokorjattuna keskiarvona, kun taas Stein käyttää suoraan tämänhetkistä P/E-lukua. CAPE pyrkii siis tasoittamaan talouden syklien vaikutusta arvioihin.

Osinkotuotto on huono mittari. Markkinan keskimääräinen osinkotuotto on laskenut länsimaissa tasaisesti viimeiset kolmekymmentä vuotta, minkä takia osinkotuotolle on käytännössä mahdotonta määrittää stabiilia keskiarvoa. Osingon pieneneminen johtunee siitä, että moni yritys on ruvennut palauttamaan rahaa sijoittajille ostamalla omia osakkeitaan osingon sijasta.

Stephen Wright on tutkinut S&P500:n tuottoa suhteessa kaikkeen rahaan, mitä palaa sijoittajille (osinko + omien osakkeiden ostot + yritysostot käteisellä - uudet osakkeet). Kokonaisrahavirta osakkaille ei ole pienentynyt, vaan osa rahasta on siirtynyt osingoista omien osakkeiden ostamiseen. Kokonaisrahavirran suuruus verrrattuna markkinan hintaan korreloi kohtalaisen hyvin tuottojen kanssa, mutta tuon kokonaisrahavirran laskeminen ei ole valitettavasti triviaalia.

Zimbo kirjoitti...

Jacob Wolinsky on laskenut markkinan arvostuksen kahdeksalla mittarilla tämän kuun alussa: http://www.gurufocus.com/news/135300/stock-market-valuation-june-2-2011

Tulokset:

1. P/E (TTM) – Fairly Valued 15.9
2. P/E 10 year – Extremely overvalued 23.2
3. P/BV – Extremely overvalued - 3.68
4. Dividend Yield – Indeterminate/ overvalued 1.78
5. Market value relative to GDP – Moderately Overvalued 95.2
6. Tobins Q – Extremely overvalued 1.19
7. AAII Sentiment – Neutral
8. GMO – Overvalued

Buffett taitaa luottaa tuohon GDP/Price mittariin.

Teemu

Arvosijoittaja kirjoitti...

Yhdysvaltain markkina on melko varmasti kallis tällä hetkellä. Vielä kun lisää päälle velka-, budjetti- ja työttömyysongelmat, niin alhainen tuotto seuraavien 10 vuoden aikana lienee siltä markkinalta todennäköinen.

Datan saanti jenkkien ulkopuolisista markkinoista on paljon vaikeampaa, enkä ole onnistunut löytämään luotettavaa ja ilmaista lähdettä useimpiin noista mittareista. MCap/GDP on melkein ainoa, josta dataa löytyy, eikä se kait ihan surkea ole, kun Buffettkin on sitä suositellut.

MCap/GDP:n perusteella:

- Kehittyvät markkinat: suurin osa kalliita
- Japani: halpa
- Länsi-eurooppa: halpa

Kirjoitan juttusarjassa jutun MCap/GDP:stä ja siinä yhteydessä kerron menetelmästä enemmän.

Adreno kirjoitti...

Zimbolta erittäin hyvä linkki. Olisi mielenkiintoista selvittää kuinka paljon lisäarvoa usean mittarin yhteiskäyttö tuo. Muistelisin että monet ennakoivat talousindeksit, joissa yhdistetään erilaisia mittareita, ovat ennustaneet talouden kulkua huonommin kuin pelkän Interest Rate Spreadin käyttäminen (yksi usein käytetyistä mittareista). Vaikkei tämä liitykään markkinan arvostustason mittaamiseen, taantuman ennustamisella voi parantaa markkinoiden ajoittamista niin paljon että ajattelin linkittää tänne:

http://www.newyorkfed.org/research/capital_markets/ycfaq.html

Zimbo kirjoitti...

Rate spread näyttää toimineen melko hyvin laman ennustajana. Laman todennäköisyys juuri nyt on suunnilleen nolla. http://www.newyorkfed.org/research/capital_markets/Prob_Rec.pdf

McKinsey julkaisi raportin kriiseistä joiden jälkeen jouduttiin säästökuurille. http://www.mckinsey.com/mgi/reports/freepass_pdfs/debt_and_deleveraging/debt_and_deleveraging_full_report.pdf Sen mukaan laman todennäköisyys on n. 97% jos valtiot tekevät säästötoimia. Suomen lama 91-98 on yksi case studyistä. He kävivät läpi 32 kriisiä. Tuloksena oli, että kun kriisi on ohi ja velkamäärää pitää vähentää lama iskee uudelleen lähes varmasti. Raportin (Jan 10) mukaan säästötoimet ovat vasta alkamassa. IMF:n uusimman Fiscal Monitor Updaten 6/11 mukaan säästöt ovat jo hyvässä vauhdissa. http://www.imf.org/external/pubs/ft/fm/2011/02/update/fmindex.pdf

Jos asiat kehittyvät samoin kuin aikaisemmissa vastaavissa kriiseissä seuraa 2-3 vuoden jakso, jolloin GDP tippuu. Siis pitkä lama niissä maissa jotka joutuvat tarpeeksi pahalle säästökuurille. Laman jälkeen seuraa pitkä kovan kasvun jakso.

Hassua kyllä IMF:n paperissa teollisuusmaiden velka ei koskaan vähene vaan lähestyy noin 110% GDP:stä kun vuodet 2012 ka 2013 ollaan säästetty. Keskimääräinen budjettivaje jää 4%:iin säästötoimien jälkeen.

Jos velkaa ei vähennetä niin ehkä säästymme toiselta lamalta, mutta jäämmekö hitaan kasvun limboon kun rahat menevät korkoihin? McKinsey pitää tätä isoimpana uhkana. Maat hidastelevat säästöjen kanssa ja jäävät velkaisiksi, epätasapainoisiksi ja kriisialtteiksi talouksiksi 5-10 vuodeksi.

Zimbo kirjoitti...

Lisäys edelliseen. Tuo McKinseyn ennustus on niin negatiivinen, että se toteutuu vain jos maa joutuu kovalle säästökuurille. Ilmeisesti IMF olettaa, että länsimaat säästyvät sellaisilta. Paitsi siis pahimmat törsärit: Kreikka, Irlanti, Portugali, joilla on siis lienee tuo 97% todennäköisyys uuteen lamaan.

McKinseyn mukaan kova säästökuuri on yli 10%:n velka/GDP tiputus ainakin kolmen perättäisen vuoden aikana.

Mielenkiintoisesti McKinsey paperissa inflaatio näyttää tehokkaammalta velan vähennyskeinolta. Uudesta lamasta tulee vain prosenttiyksikön syvempi, mutta velka vähenee keskimäärin 62% (säästämällä 24%).

Lähetä kommentti