Riskin arviointi

Arvosijoittajalle pörssikurssin volatiliteetillä ei ole mitään tekemistä sijoituksen riskin kanssa.

Warren Buffettia lainaten:

The first rule of investing money is don't lose money; the second rule is don't forget rule one.

Sijoittaja keskittyy usein liiaksi miettimään mahdollista tuottoa ja unohtaa, että sijoituksessa voi myös hävitä rahaa. Tappioriskin ymmärtäminen on kuitenkin ehkä jopa tärkein osa sijoitusanalyysiä. Arvosijoittaja keskittyy miettimään missä tilanteissa ja millä todennäköisyydellä sijoitus voi johtaa pysyvään pääoman menetykseen, eli yrityksen todellisen tilanteen huononemiseen tavalla, joka laskee yrityksen arvoa pysyvästi. Käytännössä riskin arviointi vaatii yrityksen liiketoiminnan ja toimintaympäristön perusteellista analyysiä pörssikurssin volatiliteetin tarkkailun sijasta - arvosijoittajalle markkina ei ole erehtymätön hinnoittelukone vaan maanis-depressiivinen Mr Market, jonka hötkyily tarjoaa ajoittain hyviä tilaisuuksia.

Paras lähtökohta riskien arviointiin on asennoitua kuin olisi ostamassa koko firman. Kokonaisen firman ostaja arvioi riskejä todellisen maailman perusteella. Koko teoreettinen rakennelma, jossa beta ennakoi sijoituksen riskiä on lähinnä naurettava. Olen urani aikana ollut tekemässä useita sijoituspäätöksiä oikeassa liike-elämässä, enkä muista edes koskaan keskustelleeni ostettavan kohteen hinnan heilumisesta - yritä kertoa toimitusjohtajalle että sijoituksen riskitaso on siedettävä koska beta on 0,65.

Pasi Havia kirjoitti erinomaisen jutun volatiliteettiin perustuvien mallien ongelmista, joten ei siitä tässä sen enempää.

Riskianalyysissä oleellisia tutkittavia alueita ovat:

- Kilpailutilanne. Erityisesti pidempiaikaisten sijoituskohteiden kilpailutilanne ja kilpailuvaltit on hyvä ymmärtää. Mitä suurempi on vallihauta yrityksen liiketoiminnan ympärillä, sitä rauhallisemmalla mielellä rahaa voi pitää kiinni kohteessa.

- Tase. Miten velkaantunut yritys on? Onko mahdollista, että laman aikana yrityksen kassavirta ei riitä velkojen maksuun? Onko firmalla rahkeita tehdä tarvittavat investoinnit?

- Realisointiarvo. Joillain yrityksillä on taseessa suuria omaisuuseriä, vaikkapa käteistä, joiden avulla yritykselle voi laskea pohjahinnan. Jos käteistä on 50 prosenttia markkina-arvosta, niin tuskinpa kurssi laskee 50 prosenttia enemmän.

- Kassavirta ja marginaalit. Onko yrityksellä vahva ja vakaa kassavirta? Kestävätkö marginaalit kilpailutilanteen kiristymisen tai laman?

- Syklit. Miten yritys selviää talouden sykleistä?

- Osakkeen arvostus. Hyvän sijoituskohteen voittopotentiaali on reilusti suurempi kuin pysyvän pääoman menetyksen riski. Englanniksi tällaista riskijakaumaa kutsutaan positive skewksi, en osaa kääntää tuota suomeksi. Osakkeen arvostuksen lasku siis parantaa sijoituksen "skewta" ja pienentää mahdollista tappiota, mikä tekee kohteesta houkuttelevamman. Betalla mitattuna suuri hinnan pudotus kasvattaa järjenvastaisesti riskiä, mistä Warren Buffett on muistuttanut moneen otteeseen kritisoidessaan betaa.

- Onko liiketoiminta taantumassa? Arvo-osakkeissa on paljon yrityksiä, joiden liiketoiminta on hiljalleen hiipumassa pois. Taantuva yritys ei ansaitse yhtä suurta kerrointa kuin kasvava ja saattaa näyttää halvemmalta, vaikka on tosiasiassa oikein hinnoiteltu.

- Arvoansa. Arvoansa on yritys, jonka arvostus pysyy halpana ajan tappiin. Paras tapa välttää arvo-ansoja on tunnistaa katalyyttejä, jotka korjaavat pörssikurssia ylöspäin.

Riskianalyysi on ehkä tärkein yksittäinen osa osakeanalyysiä, eikä sitä kannata jättää beetan varaan.

Kuva: © Daniel Striker / pixelio.de. Kuvien lähde: http://www.pixelio.de/.