Olen kirjoittanut urani aikana aikamoisen läjän
liiketoimintasuunnitelmia. En ole vielä tavannut yrityksen rahoituksesta
vastaavaa, joka ei vaatisi sijoitettavalle pääomalle vähintään 15 prosentin tuottoa.
Miksi osakesijoittajan pitäisi tyytyä vähempään?
Osakesijoittajaa opetetaan arvioimaan oman sijoituksen
tuottoa markkinan tuotto-odotuksella, joka lienee tällä hetkellä noin 7,5
prosenttia. Itse vaadin pääomalleni 20 prosentin tuoton - eihän vaivalla
hankittuja säästöjä kannata riskeerata seitsemän
pilkku viiden prosentin vuoksi?
Teoriassa
Etsin tilaisuuksia, jotka täyttävät seuraavat ehdot:
Etsin tilaisuuksia, jotka täyttävät seuraavat ehdot:
Osakkeen pörssikurssi
kaksinkertaistuu kahden vuoden sisällä
Onnistuminen on
todennäköisempää kuin epäonnistuminen
Maksimitappio saa olla
korkeintaan 40 prosenttia pääomasta
Tuoton odotusarvo on 20 prosenttia vuodessa, jos jokainen epäonnistunut sijoitus tuottaa 40 prosenttia tappiota.
Käytännössä
Vuoden 2010 alusta nykyhetkeen olen ehtinyt myydä 44 erikoistilannesijoitusta.
51,2% prosentissa sijoituksista vuosituotto ylittää 100%/2v tahdin! Ensimmäiset kaksi ehtoa siis täyttyvät käytännössä, tosin kapealla
marginaalilla.
Kaksi sijoitusta tuotti tappiota maksimia (-40%) enemmän,
joten kolmas ehto ei täyttynyt käytännössä.
Epäonnistuneet sijoitukset tuottivat keskimäärin 5,3 prosenttia voittoa, mikä olisi kait joukkovelkakirja- tai asuntosijoittajalle ihan kelpo tuotto.
Johtopäätöksiä
Monen asiantuntijan mielestä 20 prosentin vuosituottoa ei kannata tavoitella, koska noin suuren tuoton saa vain hyvin riskialttiista osakkeista. Oman kokemukseni perusteella microcap-osakkeista löytyy matalariskisiä kohteita, kunhan vain jaksaa etsiä kärsivällisesti. Vuoden 2010 alusta lähtien keskimäärin vain joka neljäs erikoistilannesijoitukseni on jäänyt tappiolle ja suurin tappio tähän päivään mennessä on -53 prosenttia.
Erikoistilannesijoitukseni ovatkin tuottaneet vuoden 2010
alusta lähtien keskimäärin 24,7 prosenttia vuodessa!
Kuva: © M. Großmann / pixelio.de. Kuvien lähde: http://www.pixelio.de/.
blogi.arvosijoittaja.fi -sivustolla esitettävä informaatio ei ole tarkoitettu osto- tai myyntisuositukseksi. Sijoituspäätökset tulee tehdä henkilökohtaisten arvioiden ja riskianalyysien perusteella. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta mistään välillisistä tai välittömistä rahallisista tappioista, jotka ovat aiheutuneet sivustolla julkaistusta tiedosta. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta julkaistun tiedon oikeellisuudesta tai siinä esiintyvistä virheistä. blogi.arvosijoittaja.fi -sivuston omistaja ei ota vastuuta linkeistä muille sivustoille. Sivuston ylläpitäjällä on oikeus päivittää tietoja tai poistaa sivustolla olevia tietoja milloin tahansa.
8 kommenttia:
Meinaatko oman sijoituksen tuottoarviolla suhteessa markkinatuottoon cap-mallia? Blogiasi lukeneena oon miettinyt, että kuinka kaavoilla määrittämäsi maksimitappion määrät sijoitetusta summasta ovat toimineet? Siis ne kaavat? Ja toinen mietelmä on, että käytkö koskaan rock bottom -ajatuksella maksimitappion kimppuun, vai käytätkö mielummin niitä kaavoja estimaatteineen?
Onnea, hienosti ovat stock pickit toimineet! :)
Onko hyvissä yhtiöissäkin tuottovaatimus sama kuin erikoistilanteissa? Erikoistilanteet ovat onnistuneet kyllä ihan hyvin, mutta muistaakseni hyvissä yhtiöissä et noihin tuottoihin ole päässyt. Jos tuottotavoite on tuo 20% hyvissä yhtiöissäkin niin millaiset mahdollisuudet luulet noihin tuottoihin olevan?
Lääkäri: mitään simppeliä kaavaa ei ole.
Lasken erilaisia skenaarioita yrityksen kehitykselle ja maksimitappio on se huonoin niistä.
Pyrin hakemaan tilaisuuksia, joissa onnistuminen tuottaa paljon enemmän voittoa kuin epäonnistuminen tappiota. Tilastojen valossahan onnistun vain joka toinen kerta, eli voiton pitää olla moninkertainen suhteessa tappioon.
TT: ei ole.
Erikoistilannestrategia ei ole kovin verotehokas. 16 prosentin tuottovaatimus toisi hyvillä yhtiöillä suurinpiirtein saman verottoman tuoton.
Hyviä yhtiöitä ei kuitenkaan löydä noin suurella tuottovaatimuksella kuin kriisien aikana. Salkkuni nykyisten hyvien yhtiöiden tuotto lienee pitkällä tähtäimellä välillä 9-11% per vuosi ehkä Strayeriä lukuunottamatta. Strayerissä taas on riski, ettei homma onnistukaan, eli siis suurempi tuotto toteutuu vain osassa skenaarioista.
En usko pääseväni 16 prosentin kestävään tuottoon hyvissä yhtiöissä. Kilpailu large capeissä on täysin eri tasolla kuin pienissä osakkeissa.
Tässä oma erikoistilanne-prosessini.
Kohde:
- Ymmärrettävä tai helposti opittavissa oleva teesin ydin
- Yli 20% vuosituotto
- Katalysti toteutuu vuoden kuluessa
- Epäsymmetrinen tilanne. Voiton odotusarvo > 3x tappion odotusarvo
- Muut sijoittajat ovat amatöörejä, toivottavasti paikallisia
- Johto on halukas palauttamaan rahat osakkaille
Voiton ja tappion odotusarvot on vaikea laskea, joten virheelle pitää jättää tilaa.
Harrastelijoiden pöydässä pelaaminen on helpoin varmistaa ostamalla pieniä firmoja, jotka ovat isojen poikien ulottumattomissa. Paikalliset piensijoittajat eivät yleensä jaksa opiskella firmoja ja näkevät vain maansa rajalle asti. Näin ahkera kansainvälinen sijoittaja voi saada pysyvän kilpailuedun ja pääsee nauttimaan hinnoitteluvirheistä. "If you don't know who the patsy is..."
Johdon asenteen osakkaita kohtaan kuulee parhaiten conf. calleissa.
Osto
- Tutki blogit, SEC, SeekingAlpha, esitykset, conf. calls, jne
- Mallinna seuraavien neljännesten tulokset
- Osta 1-3% positio ja odota seuraavaa tulosta
- Jos teesi on tuloksen mukaan toteutumassa, niin positio 5-6%:iin.
Myynti
- Kun osake fair valuessa
- Kun teesi on osoittautunut virheelliseksi
Salkku
- 10 - 20 osaketta. Mikään yksittäinen virhe ei tuota yli 5% tappiota
- Alle 10 firmaa -> riski nousee liian korkeaksi
- Yli 20 firmaa -> aika ei riitä firmojen seuraamiseen
- Modern portfolio teoria toimii vain teoriassa :-)
Zimbo: tein tämän jutun pohjana olevan tilastoharjoituksen nimenomaan ymmärtääkseni paremmin, miten hyvin nuo voitto- ja tappioarviot ovat onnistuneet. Molemmat ovat loppujen lopuksi tulevaisuuden ennusteita, joiden laadusta sijoitustulos riippuu.
Tulosten perusteella sijoitusprosessini näyttää aika robustilta, sillä tuotto ei ole muutaman onnistumisen varassa.
Olen saanut viime aikoina opetusta kantapään kautta johdon omistajaystävällisyyden huomioimisesta. Sijoitukset Danieriin, Asta Fundingiin ja Solitroniin kaikki kaatuivat siihen, että johto ei aja muiden omistajien asiaa. Kahden ensimmäisen kohdalla tuo asenne olisi ollut havaittavissa konferenssipuheluista jo alkuvaiheessa.
AlphaVulture oli löytänyt hyvän kalvon mcapin merkityksestä piensijoittajalle. Ks kalvo 17 http://www.montanaro.co.uk/media/43640/Montanaro-European-Smaller-Companies-Fund-2013-Q2.pdf
Kalvot 15 ja 17 osoittavat etteivät analyytikot seuraa pieniä firmoja.
Montanaro sijoittaa small cappeihin, mutta heidän avaruutensa alaraja on 100 MEuroa. Moni rahasto vetää rajan paljon korkeammalle.
==> alle 100 MEuron firmoja eivät seuraa analyytikot eivätkä rahastot.
==> microcäppeihin sijoittava voi valita tuhansien firmojen joukosta.
Lähetä kommentti