Parasta ennen?

keskiviikko 1. helmikuuta 2012
Parasta ennen
Arvosijoittajat mielletään tervaskannoiksi, jotka pitävät sijoituksiaan melkein ikuisesti. Media on julistanut viime aikoina tiuhaan tahtiin, että tuo ”osta ja pidä” –strategia on aikansa elänyt, koska länsimaisten osakeindeksien tuotot viimeisten kymmenen vuoden ajalta ovat jääneet vaatimattomiksi.  Keskusteluissa tuppaa unohtumaan, että sijoituskohteet eivät ole samanlaisia – toisten viimeinen käyttöpäivä on lähitulevaisuudessa, toisilla sellaista ei ehkä ole ollenkaan.

Viimeinen käyttöpäivä?

Otetaan esimerkiksi kolme yritystä:

Alla sijoitusten vuosituotto pitoajan mukaan:

Osakkeiden A, B ja C vuosituotto erilaisilla pitoajoilla (1-10 vuotta)
 Kuva. Osakkeiden A, B ja C vuosituotto erilaisilla pitoajoilla (1-10 vuotta).
Kaikki esimerkin sijoitukset tuottavat erittäin hyvin, jos arvostus korjautuu nopeasti ja sijoittaja voi myydä osakkeet muutaman vuoden sisällä. Sijoitusajan pidentyessä todellisen arvon kasvun merkitys korostuu. Erityisesti Firma C:n käyttöpäivä umpeutuu nopeasti, koska todellinen arvo pienenee ajan kuluessa.

Firmojen ostohintojen alennukset todelliseen arvoon ovat erisuuruisia. Todellista arvoaan vauhdilla kasvattavan yrityksen alennus on reilusti pienempi kuin muiden. Jos kaikki yritykset olisivat lähteneet liikkeelle samanlaisilla alennuksilla, niin ensimmäisen vuoden tuotot olisivat olleet paljon lähempänä toisiaan. Oikeassa maailmassa heikkolaatuisemmat yritykset saavat yleensä heikomman arvostuksen, minkä takia päätin käyttää erisuuruisia alennuksia.

Hyvä yhtiö

Korkea sijoitetun pääoman tuotto ja vahva markkina-asema ovat hyvän yhtiön tärkeimmät tunnusmerkit. Hyvä yhtiö pystyy sijoittamaan liiketoiminnan tuottamaa vapaata kassavirtaa uudelleen erittäin kannattavasti, minkä takia yhtiön todellinen arvo kasvaa kovaa vauhtia. Vahva markkina-asema tai vallihauta, kuten Warren Buffett tuota etua kutsuu, estää kilpailijoita valtaamasta markkinaosuuksia tai pakottamasta kaventamaan katteita. Yrityksen, jonka liiketoimintaa ympäröi leveä vallihauta, tulevaisuuden kassavirtaa on helpompi ennustaa ja yllätysten riski on pienempi.

Rahansa voi pitää kiinni hyvässä yhtiössä pitkään. Todellinen arvo kasvaa kovaa tahtia, vaikka arvostuskerroin pysyisikin paikallaan - aika on hyvien yhtiöiden ystävä.

Ei niin hyvä yhtiö?

Suurin osa pörssiin listatuista yrityksistä ei ole hyviä yhtiöitä, eikä tulevaisuuden katteita, liikevaihtoa eikä kasvua suojaa kovinkaan kummoinen vallihauta. Sijoittajan täytyy päästä irti osakkeesta muutaman vuoden sisällä, jotta heikko todellisen arvon kasvu ei vesitä tuottoa.

Arvostuskerroin ei välttämättä korjaannu itsestään. Erityisesti pienten yritysten markkinat ovat niin tehottomia, että yrityksen tuloksen reipas kasvukaan ei välttämättä saa pörssikurssia korjaantumaan.  Pahimmassa tapauksessa sijoittajan teesi saattaa toteutua, mutta markkina ei korjaakaan arvostusta, ja voitot jäävät saamatta.

Arvostuksen korjaavien katalyyttien tunnistaminen ja todennäköisyyksien arvioiminen auttaa sijoitusajan arvioinnissa.  Hyvästä kohteesta löytyy ainakin yksi erittäin todennäköinen katalyytti, joka korjaa osakkeen arvostuksen järkevässä ajassa.

Korkoa korolle

Korot korolle kasvattavat sijoitetun omaisuuden arvoa uskomattomalla tavalla. Pienet erot koroissa venyvät pitkällä aikavälillä valtaviksi eroiksi lopputuloksessa.

Yhden euron arvo 30 vuoden päästä erilaisilla koroilla
Kuva. Yhden euron arvo 30 vuoden päästä erilaisilla koroilla.
Osakesijoittaminen tuottaa parhaimmillaan korkeaa korkoa korolle oli sitten kyse pitkäjänteisestä ”pidä ja osta”-strategiasta tai päiväkaupasta. Sijoituksen pitoaika vaikuttaa kuitenkin tuottovaatimukseen. Mitä lyhyempi sijoitusaika sitä suuremmat ovat kulut ja verot, jotka rasittavat tulosta. Päiväkaupan täytyy tuottaa ennen kuluja enemmän kuin ”pidä ja osta” päästäkseen samaan tulokseen.

The most powerful force in the universe is compound interest – Albert Einstein
 
Huonolla Suomella:

Maailmankaikkeuden vahvin voima on korkoa korolle periaate – Albert Einstein

Tappiota tappiolle lienee maailmankaikkeuden vahvin vastavoima. Sijoittajan kannattaa miettiä jokaisen sijoituksen kohdalla tarkkaan, miten suuren pysyvän pääoman menetyksen sijoitus voi aiheuttaa. Hyvän sijoituksen odotusarvo pitää olla reilusti positiivinen, jotta noista sijoituksista koostuva salkku tuottaisi mahdollisimman todennäköisesti korkoa korolle eikä tappiota tappiolle.

Lopuksi

Aika on hyviin yhtiöihin sijoitetun rahan puolella. Muiden kohteiden viimeinen käyttöpäivä tulee muutaman vuoden sisällä vastaan ja ennen sijoittamista on paras olla varma, että osakkeen aliarvostus korjaantuu tuona aikana.

Hyvät yhtiöt kuulostavat äkkiseltään ylivoimaisesti parhailta sijoituskohteilta, jos sijoitusta tarkastellaan vain sijoitusajan ja markkinan arvostuskerrointen vaihtelun kannalta. Hyviin yhtiöihin sijoittaminen on kuitenkin taitolaji: hyvien yhtiöiden tunnistaminen on vaikeaa ja virheistä rokotetaan rajusti. Hyvien yhtiöiden arvostus on lähes aina korkeahko, mikä tarkoittaa että osakkeita joutuu ostamaan joko todellisella arvolla tai korkeintaan pienellä alennuksella. Yhtiön arvostuskerroin laskee hyvin nopeasti, jos yhtiö myöhemmin osoittautuukin oletettua huonommaksi. Esimerkiksi Nokia vaikutti vielä muutama vuosi sitten hyvältä yhtiöltä, jolla on vahva markkina-asema ja jonka kasvua kilpailijat eivät pysty horjuttamaan. Kestävän kilpailuedun ja kasvun ennustaminen 10-20 vuodeksi on tavattoman vaikeaa.

Aika ei ole erikoistilannesijoittajan puolella, mutta pelikenttä on monella tavalla piensijoittajalle helpompi. Osakkeita saa usein niin halvalla, että pörssikurssi ei voi enää millään laskea paljon. Pienet yritykset ovat yksinkertaisempia analysoida ja ymmärtää kuin tyypillisesti suuret tai megasuuret hyvät yhtiöt. Muutaman vuoden sijoitusajan tapahtumia on helpompi ennustaa kuin 10-20 vuoden ajanjaksoa.

Sijoittajan kannattaa aina miettiä, miten pitkään aikoo pitää rahansa kiinni valitsemassaan kohteessa. Yleisluonteiset neuvot pitkistä osakesijoitusten pitoajoista pätevät oikeastaan vain rahastoihin. Monet kohteet tuottavat hyvin vain jos arvostus korjaantuu nopeasti. Tuollaisten kohteiden pitäminen ajasta ikuisuuteen varmistaa heikon tuoton.


Kuva: © Günter Havlena / pixelio.de. Kuvien lähde: http://www.pixelio.de/.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
blogi.arvosijoittaja.fi -sivustolla esitettävä informaatio ei ole tarkoitettu osto- tai myyntisuositukseksi. Sijoituspäätökset tulee tehdä henkilökohtaisten arvioiden ja riskianalyysien perusteella. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta mistään välillisistä tai välittömistä rahallisista tappioista, jotka ovat aiheutuneet sivustolla julkaistusta tiedosta. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta julkaistun tiedon oikeellisuudesta tai siinä esiintyvistä virheistä. blogi.arvosijoittaja.fi -sivuston omistaja ei ota vastuuta linkeistä muille sivustoille. Sivuston ylläpitäjällä on oikeus päivittää tietoja tai poistaa sivustolla olevia tietoja milloin tahansa.

6 kommenttia:

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoitti...

Hyvä artikkeli, kiitos tästä! Olen samaa mieltä, että arvosijoituksista tulee löytää katalyytti. Omassa sijoitustoiminnassani pyrin löytämään yhtiöitä joissa katalyytti on jo aktivoitunut ja siten kurssi lähtenyt "korjaantumaan". Näin välttää odottamasta liian pitkään. Vastapainona tällaisella tavalla on tietysti se, että ostot eivät osu pohjiin ja osa arvonnoususta menetetään. Toisaalta katalyytin tunnistanut arvosijoittaja joka jää odottamaan sen aktivoitumista voi jäädä istumaan laskevan kurssin päälle. Makukysymyksiä kumpi tapa sopii itse kullekin paremmin.

Arvosijoittaja kirjoitti...

Kiitos! Meidän sijoitustyyliemme erot tulevat tässä näkyviin. Käsittääkseni sinun sijoitustyylisi perustuu enemmän kvantitatiiviseen analyysiin (ellet ole muuttanut strategiaa radikaalisti sen jälkeen kun viimeksi vaihdettiin maileja). Minun taas kvalitatiiviseen, eli yritän ymmärtää firman ja sen kilpailijoiden liiketoiminnan mahdollisimman hyvin.

Katalyyttinikin ovat toisinaan kvalitatiivisia. Esimerkiksi sijoitin BP:hen Macondon onnettomuuden jälkeen, koska median arviot onnettomuuden kuluista näyttivät aivan liian suurilta. Katalyytti oli todellisten kulujen selviäminen, joka muuttaa sijoittajien käsitystä firmaan iskevistä penalteista. Tuo katalyytti toteutuikin jo puolen vuoden sisällä ja osake nousi 50%. Katalyytti ei siis muuttanut itse firmassa yhtään mitään, vaan sijoittajien odotuksissa. Samankaltainen esimerkki on InterDigital, jonka arvostus hyötyi siitä, kun markkina tajusi Androidin patenttiongelmat.

Kvalitatiivinen analyysi on hidasta, eikä osakescreeneistä tms. ole hirveän paljoa iloa. Paras keino haun nopeuttamiseen näyttäisi olevan sosiaalinen media. Kun joku samanhenkinen sijoittaja löytää hyvän kohteen, niin sitä kannattaa melkein aina tutkia.

Hitaan haun takia minun tyylilläni on epärealistista yrittää päästä kiinni osakkeeseen sen jälkeen, kun katalyytti on jo toteutunut. Varsinkin jos firma ei ole ihan pieni. Kvantitatiivisessa sijoittamisessa tilanne on tietenkin aivan erilainen, koska screenausta ja muita työkaluja voi käyttää apuna paremmin.

Oman kokemuksen, siis aiempien virheiden:), perusteella microcäppejä kannatta ostaa vain jos osake on käsittämättömän halpa. Sillä pystyy rajaamaan mahdollista tappiota ja varsinainen riski on se, että tuo surkea arvostus ei korjaudu ikinä. Järkevästi hinnoiteltu microcäppi voi hyvinkin menettää vielä arvostaan 70% ilman hyvää syytä, minkä seurauksena katalyytin laukeamisesta huolimatta tuloksena voi olla rökäletappio.

Mid capeista lähtien hinnat seuraavat paremmin tulevaisuudennäkymiä, minkä vähentää katalyyttien arvoa.

Toisaalta microcäpit eivät juurikaan seuraa koko markkinan liikkeitä. Esimerkiksi viime elokuussa salkkuni microcäpit eivät ottaneet paljoa hittiä. Veikkaan syyksi sitä, että nuo osakkeet eivät kuulu kovinkaan moneen indeksiin. Siksi riski tappiosta sen vuoksi, että koko markkinan arvostus romahtaa, kasvaa kapitalisaation mukana.

Istun tällä hetkellä Danier Leatherin päällä, jonka katalyytti ei tahdo millään toteutua. Danierilla on yli 60 prosenttia markkina-arvosta käteisenä, mutta johto ei suostu palauttamaan käteistä omistajille, vaikka ostivat aiemmin roppakaupalla omia osakkeita takaisin. Johto joutuu lähes naurunalaiseksi analyytikkokonferensseissa, kun eivät osaa antaa kunnon selitystä rahan hautomiselle. Arvostus on tällä hetkellä naurettava EV/EBITDA=1,3. Uskon että pelkästään johdon toiminnan ansiosta. Danier jauhaa tasaista businesta, jonka todellinen arvo ei kasva kovin nopeasti, minkä takia noista osakkeista olisi hyvä päästä vuoden sisällä eroon...

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoitti...

Hei,

kyllä strategia on edelleen kvantitatiivinen, ts. se perustuu isoksi osaksi tiettyjen tunnuslukujen (yhtiön fundamentit kuten Piotroski F-score) käyttöön. Sen jälkeen mitä olemme maileja vaihdelleet olen ottanut mukaan lisää yhden tekijän liittyen juurikin näihin katalyytteihin. Yli kymmenvuotisen backtestauksen perusteella se tuo hyötyjä.

Kvalitatiivinen arvosijoittaja voi toki käyttää apuna kvantitatiivisia työkaluja. Minusta se nopeuttaa sihdin seulontaa huomattavasti.

Olen huomannut että market cappia parempi rajaus on osakkeen kaupankäyntivoluumi. Osake jolla käydään kauppaa hyvin vähän korjaa hintaansa hitaasti siinä missä korkean voluumin osakkeella uusi tieto kulkeutuu hinnoitteluun sekunneissa.

Heitä maililla jos haluat keskustella vaikka katalyytteihin käyttämästäni menetelmästä.

TT kirjoitti...

Mielestäni Kone on selkeästi Helsingin pörssin hyvistä yhtiöistä selkeästi hinnoiteltu sitten ettei sitä meinaa millään saada kovin suurella arvonalennuksella ja sitä on hyvin haastavaa ruveta ostamaan ilman selkeää pörssin alamäkeä. Muitakin tälläisiä yrityksiä varmasti pörssissämme on, mutta niissä on mielestäni selkeästi enemmän nähtävissä volatiliteettia.

Arvosijoittaja kirjoitti...

Kvantitatiiviset haut tuottavat mielettömän määrän roskaa, jonka joukossa saattaa olla helmi. Suurin osa halvoista osakkeista on syystä halpoja: korkea tulos on kertaluonteinen, liiketoiminta on hiipumassa tai jatko on täysin auki. Jäljelle jäävistä suurin osa toimii aloilla, joista minulla ei ole mitään hajua. Kovan karsinnan jälkeen jäljelle jää muutama mahdollinen kohde tai sitten ei.

Käytän kyllä kvantitatiivisia työkaluja kohteiden hakuun. Esimerkiksi tuo aiemmin mainitsemani InterDigital löytyi aikoinaan Magic Formulan avulla. En ole tosin hirveästi panostanut alueen opiskeluun viime aikoina, koska nettiverkostoista näyttäisi irtoavan hyviä kohteita pienemmällä vaivalla.

Erikoistilanteen tutkiminen kokonaisuutena on mielestäni toinen hyvä tapa löytää kohteita. Yllä mainitsemani BP löytyi, kun rupesin miettimään miten Macondon onnettomuus vaikuttaa koko ekosysteemiin ja ovatko markkinan jakamat penaltyt osakkeille oikean suuruisia. Silmät avautuivat viimeistään siinä vaiheessa, kun selvisi että Exxon oli maksanut vain noin 500 miljoonaa Exxon Valdezin onnettomuudesta ja viimeiset erät maksettiin vasta 2000-luvulla, vaikka onnettomuus sattui jo 1989. Transoceanin (RIG) osto oli myös aikoinaan lähellä. Samaan tapaan päädyin Digiaan tutkimalla Nokian strategiamuutoksen vaikutusta koko ekosysteemiin. Tuo Digia-sijoitus on tosin osoittautunut odotettua heikommaksi.

Volyymi tosiaan mittaa markkinan kiinnostusta markkina-arvoa paremmin. Todella pienen volyymin osakkeiden hinta heittelee usein niin paljon, että on vaikea edes sanoa, mikä on markkinan määrittämä käypä hinta.

Suora mittari kiinnostukselle on myös yrityksen analyytikkokonferenssin osanottajien määrä ja heidän roolinsa. Large cäppien konffissa ainoastaan analyytikot isoista taloista pääsevät kysymään johdolta. Pienien firmojen konferensseissa ei ole välttämättä yhtään kysymystä tai sitten kysyjä on yksityinen sijoittaja tai pieni fundi. Kun konffaan alkaa ilmestyä analyytikkoja, arvostus alkaa usein korjaantua.

Arvosijoittaja kirjoitti...

TT: pienten yhtiöiden erikoistilanteissa kannattaa hakea vähintään 50 prosentin alennusta todelliseen arvoon. Hyviä yhtiöitä saa aniharvoin tuollaisella alennuksella, eikä normaali volatiliteetti laskea hintoja noin paljoa.

Lähetä kommentti