Salkun suojaus pörssiromahdukselta?

keskiviikko 14. elokuuta 2013
Herra Markkina vaipuu ajoittain syvään masennukseen ja romauttaa pörssikurssit. Kova kurssilasku syö tuottoja ja koettelee uskoa omaan strategiaan. Kannattaisiko noita laskuja yrittää pehmentää?





Tarjolla on aikamoinen määrä menetelmiä laskun loiventamiseen tai jopa välttämiseen.

Absoluuttinen tuotto

Markkinariippumattomat sijoitusstrategiat irrottavat salkun markkinasta kokonaan.

Pörssikurssien heilunta nakertaa sijoittajan hermoja päivästä päivään. Esimerkiksi S&P500 on historiansa aikana heilunut puistattavasti:



Markkinariippumattomaan strategiaan siirtyminen vapauttaisi sijoittajan tuon edestakaisen sahauksen armoilta, mutta kannattaako markkinasta irrottautua? S&P500 tuotti 1871-2011 keskimäärin 10,2 prosenttia vuodessa ja kaksi kolmesta vuosittaisesta heilahduksesta suuntautui ylöspäin. Osakemarkkina on aikamoinen tuottokone, jos pää kestää vuoristorataa.

Lyhyeksi myynti

Lyhyeksi myytyjen sijoitusten arvo nousee kurssien laskiessa.

Teoriassa lyhyeksi myynti on melkein samanlaista kuin osakkeen ostaminen (pitkänä), mutta käytännössä: 
  • Lyhyeksi myytävä osake pitää saada jostain lainaksi ja lainan vakuutena joutuu käyttämään omaa salkkua.
  • Lainatusta osakkeesta joutuu maksamaan korkoa.
  • Kaupan sulkeminen vaatii osakkeen ostamista takaisin.
  • Markkina-arvoltaan alle 500 miljoonan dollarin/euron yrityksen osakkeita voi vain harvoin käyttää takuuna ja lainattavan osakkeen löytäminen on tuurista kiinni.
Ja lisäksi kannattaa pitää mielessä, että:

Pitkänä ostetun osakkeen maksimitappio on 100% ja tuotolla ei ole teoriassa ylärajaa

Lyhyeksi myydyn osakkeen maksimivoitto on 100% ja tappiolla ei ole teoriassa ylärajaa

Lyhyeksi myynnillä on vaikea saavuttaa konsistentisti ylituottoja. Hyöty jää laskujen loivenemiseksi ja korkeammaksi sijoitusasteeksi hyvinä aikoina.

Suojaaminen johdannaisilla

Johdannaiset tarjoavat aikamoisen määrän strategioita salkun suojaamiseen.

Markkinan laskua vastaan voisi suojautua vuodeksi eteenpäin esimerkiksi ostamalla put-optioita S&P500-indeksiin:

Maksimilasku Put-option hinta / salkun arvo
0 % 6,7 %
10 % 3,5 %
20 % 1,8 %

Aiemman esimerkin S&P500 tuotot 1871-2011 suojattuina:


Suojaus leikkaa alaspäin suuntautuvaa heiluntaa merkittävästi, mutta samalla pitkän aikavälin tuotto-odotus heikkenee.

Olen melkein joka vuosi jossain vaiheessa tutkinut suojaisinko, mutten ole kertaakaan vielä suojannut. Laskin vuoden 2008 alkupuolella, että suojaaminen kannattaa, jos uskon vuoden 1929 kaltaiseen pörssiromahdukseen parin vuoden sisällä. En tietenkään uskonut.

Korkeat osingot/pääomanpalautukset

Osingot ja pääomanpalautukset rapsahtavat tilille pörssikurssien liikkeistä riippumatta.

Talousteorian mukaan korkeaa osinkoa maksavat yhtiöt kasvavat hitaasti. Väitteeseen on leivottu sisään oletus markkinan tehokkuudesta, sillä pientä osinkoa maksava kasvuyhtiö muuttuu korkean osingon yhtiöksi, jos pörssikurssi putoaa 80 prosenttia. Sijoittajan kannattaa arvioida osakkeen kokonaistuottoa pelkän osingon sijasta. Jääkö tuotto hyvinä aikoina pelkästään siihen osinkoon, josta joutuu maksamaan verot heti ja joka pitää pystyä sijoittamaan johonkin uuteen kohteeseen?

Oma suosikkini tällä alueella ovat toimintansa lopettavat yritykset, jotka realisoivat omaisuutensa ja palauttavat sen omistajille, eli realisointitapaukset. Sijoittaisin mielelläni huomattavasti suuremman osan salkustani realisointitapauksiin, mutta hyviä tilaisuuksia löytyy liian harvoin. Tällä hetkellä salkkuni Origen Financial ja ehkä myös Awilco Drilling ovat realisointitapauksia.

Käteistä ostoihin?

Pörssiromahduksen jälkeen usein jopa laatuyhtiöitä saa pilkkahintaan. Sijoittaja, jolla on käteistä, voi tehdä silloin loistavia ostoja. Sijoitin elokuun 2011 korjausliikkeen jälkeen kaiken irtonaisen käteisen osakkeisiin. Vuoden 2011 loppuun mennessä nuo kriisiostokset olivat tuottaneet seuraavasti:


Tulos
Hornbeck Offshore
52,5 %
Motorola Solutions
27,4 %
Freenet AG
24,8 %
Danier Leather
5,0 %
Vodafone
17,0 %

 Mitenkä jutussa mainitut menetelmät tuottavat käteistä romahduksen jälkeen?
  • Absoluuttinen tuotto: strategian mukainen tuotto osakemarkkinan liikkeistä riippumatta
  • Lyhyeksi myynti: negatiivinen kassavirta pudotuksen jälkeen (osake pitää ostaa takaisin)
  • Vakuutus johdannaisilla: johdannaiset voi myydä kovalla tuotolla romahduksen jälkeen
  • Korkeat osingot/pääomanpalautus: sama osinko kuin aina
Vakuutus johdannaisilla tuottaa romahduksen jälkeen kunnon käteisläjän. Muissa menetelmissä ainakin osa kassavirrasta syntyy väärään aikaan.

Lopuksi

Pörssi romahtaa ajoittain vieden suurimman osan osakkeista syövereihin. Piensijoittajan osakkeet kulkevat mukana kuin lastu laineilla. Pudotus koettelee sekä sijoittajan rationaalista puolta, kun omaisuus kutistuu, että tunteellista puolta, kun omat ja puolison epäilykset strategiaan heräävät taas kerran.

Osakesalkun markkina-arvon kutistumista voi loiventaa monin tavoin, mutta mikään ei ole ilmaista - suojauksesta joutuu maksamaan tavalla tai toisella. Sijoittajan kannattaa tarkastella omaa tilannettaan ja miettiä miten suuren pudotuksen oma talous ja pää kestää. Osakemarkkinaan ei kannata sijoittaa senttiäkään sen yli, minkä heiluntaa ei kestä. Loput pitää suojata tai sijoittaa osakemarkkinan ulkopuolelle - maailmassahan on muitakin kohteita tarjolla.

Inhoan termiä "sijoitussuunnitelma", sillä se haiskahtaa finanssiteollisuuden tekosyyltä pakottaa asiakas pankkiin tarkastelemaan vakuutusten ja sijoitustuotteiden kokonaistarvetta, jonka pankin sijoitusneuvoja havaitsee sitten hyvin mittavaksi. Itse en osta mitään vain koska myyntimies tyrkyttää. Sijoitussuunnitelman perusajatus on kuitenkin hyvä: ymmärrä  oma taloudellinen tilanteesi ja päätä miten sijoitat varasi tilanteeseesi sopivimmalla tavalla.

Oma sijoitussuunnitelmani on kärsiä lasku kokonaisuudessaan ja luottaa, että pää kestää.

Kuva: © Angela Parszyk / pixelio.de. Kuvien lähde: http://www.pixelio.de/.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
blogi.arvosijoittaja.fi -sivustolla esitettävä informaatio ei ole tarkoitettu osto- tai myyntisuositukseksi. Sijoituspäätökset tulee tehdä henkilökohtaisten arvioiden ja riskianalyysien perusteella. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta mistään välillisistä tai välittömistä rahallisista tappioista, jotka ovat aiheutuneet sivustolla julkaistusta tiedosta. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta julkaistun tiedon oikeellisuudesta tai siinä esiintyvistä virheistä. blogi.arvosijoittaja.fi -sivuston omistaja ei ota vastuuta linkeistä muille sivustoille. Sivuston ylläpitäjällä on oikeus päivittää tietoja tai poistaa sivustolla olevia tietoja milloin tahansa.

8 kommenttia:

TT kirjoitti...

Pitäisin käteistä ostoihin suurimmalle osalle järkevimpänä ratkaisuna. Verotus nappaa Suomessa liian suuren osan tuotoista mikäli aikoo myydä pois ellei sitten myy voitollisia osakkeita alle tonnilla vuodessa. Se taas ei ole kovin suuri osuus sijoittajien salkuista tai ainakaan pitäisi olla.

Noi muut vaihtoehdot ovat hyvin vaarallisia mikäli ei tiedä tasan tarkkaan mitä tekee ja suurimmalla osalla ei yksinkertaisesti riitä taidot..

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoitti...

Johdannaisissa kannattaa huomioida, että EU:n ulkopuolella noteerattavista Suomen verottaja ottaa kyllä osansa voitoista, mutta tappiot eivät ole vähennyskelpoisia.

Shorttipositio on mielestäni perusteltua jos se kuuluu strategiaan. Useat tutkimukset puoltavat long/short salkkuja joiden avulla on mahdollista saada korkeampi riskikorjattu tuotto. Tämän paperin mukaan 150/50 olisi optimaalisin set-up.

Arvosijoittaja kirjoitti...

TT: En ole kuullut vielä yhdestäkään piensijoittajasta, joka tykkäisi Suomen verotuksesta. Poliitikot eivät ole kovin kiinnostuneita meidän mielipiteestä, sillä meidän lobbauskykymme on aika ohutta verrattuna vaikkapa finanssiteollisuuteen tai isoihin firmoihin. Viimeisin pääomaverouudistus on hyvä todiste siitä.

Kovista veroista huolimatta epäonnistunut sijoitus täytyy voida myydä. Ainaharvaa paperia kannattaa pitää ajan tappiin.

Arvosijoittaja kirjoitti...

KTR: mikä tuon linkin pointti on? Tutkijat sanovat oleellisesti ottaen samaa kuin kirjotin:

>Lyhyeksi myynnillä on vaikea saavuttaa
>konsistentisti ylituottoja. Hyöty jää laskujen
>loivenemiseksi ja korkeammaksi sijoitusasteeksi
>hyvinä aikoina.

Paperissa tutkitaan "active extension" -strategioita, joissa korotetaan salkun sijoitusastetta shorttaamalla.

En itse pane paljon painoa tuloksille, jotka on saatu teoriassa tietokoneella laskeskelemalla vaihtoehtoja ilman että rahaa on oikeasti pelissä.

Hedge fundien maailmasta ei taida löytyä kovinkaan montaa esimerkkiä rahastoista, jotka olisivat takoneet ylituottoja pelkällä shorttauksella. Onnistuneesti shortaajat ovat noita "active extension" -henkisiä operaatioita ja se shorttauksen tuotto tulee ennemminkin siitä, että shorttaus jää suurinpiirtein omilleen, mikä tuo rahostolle eräänlaisen "free floatin".

Piensijoittaja saa nykyisellä korkotasolla melkein ilmaisen floatin ottamalla lainaa asuntoaan/taloa vastaan (jos sellainen on). Niin kauan kuin tuollainen mahdollisuus on tarjolla ei shortauksen tuoman ylimääräisen riskin ottamisessa ole paljoa järkeä.

Itselleni shorttaus on ollut kauan houkutteleva vaihtoehto, sillä teoriassa kohteiden etsiminen on nykyisen erikoistilannestrategian vastakohta. Shorttausta vartenhan pitäisi hakea yliarvostettuja kohteita, jotka ovat suoranaisia huijauksia tai liiketoimintamalli on vähintäänkin kestämätön - löytäisin tuollaisia suhteellisen helposti.

Jutussa esittämieni ongelmieni vuoksi epäilen kestävän alphan saavuttamista, minkä vuoksi shorttaus jäisi tuohon "free floattiin". Niin kauan kuin lainaraha on halpaa ei shorttauksen riskiä kannata ottaa.




Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoitti...

Ymmärsin kyllä paperin aivan eri tavalla kuin sinä :)

Linkin pointti on siinä, että miten long-only rahastonhoitajan tuottoa rajoittaa se, ettei hän voi mennä shortiksi. Long/short rakenne mahdollistaa kuitenkin suuremman altistuksen strategian alpha mallille sen betan pysyessä kuitenkin samana. Tämä johtaa parempaan riskikorjattuun tuottoon, joka näkyy puolestaan konsistentimpana tuoton tekemisenä. Huomaa, että tässä yhteydessä shorttaus ei todellakaan tarkoita riskin kasvamista vaan suurempaa altistamista sille alpha mallille!

Arvosijoittaja kirjoitti...

Niin näköjään...

Alpha ei ole molempiin suuntiin sama muuten kuin akateemikon laskelmissa. Shorttauksen heikkous lähtee jo siitä, että maksimitappio on ääretön ja maksivoitto 100%. Pitkissä sijoituksissa yli 100% tuottavat luovat ainakin minun portfoliossani leijonanosan ylituotosta. En halua edes ajatella shortteja, jotka hävittävät yli 100% sijoitetusta rahasta.

Jäin muutenkin ihmettelemään paperin laskelmia. Esimerkiksi taulukossa 1.1b esitellään, että vuosina 1927-2007:

- 130/30-stategia tuotti 16,4%/v
- long only tuotti 14,6%/v
- indeksi tuotti 10,2%/v

Jos ajatellaan, että shorttauksen sijasta rahasto lainaa tuon 30%, niin tulos on parempi kuin 130/30 strategiassa niin kauan kuin velan hinta on alle 8,5 %/v?????

Kohti taloudellista riippumattomuutta kirjoitti...

Absoluuttinen tuotto toki on parempi, jos long-onlya tuossa vivuttaa. Mutta eikös tässä koko jutussa ollut pointtina hakea turvaa laskuja varten? 130/30 strategian riskikorjattu tuotto on parempi kuin yksistään 130:n johtuen juuri shorttien antamasta tuotosta laskukausien aikana.

Arvosijoittaja kirjoitti...

Tuo on kyllä ihan validi pointti.

Jos tarkastelee sijoitukisiaan aikavälillä 1927-2007, niin pienet pudotukset matkan varrella ei kait pitäisi paljoa huolestuttaa, eikä pudotusten loiventamiseen ole tarvetta...:)

Lähetä kommentti