Valuviallisia ETF-Rahastoja

Läpinäkyvien, yksinkertaisten, likvidien ja kuluiltaan kohtuullisten indeksiosuusrahastojen rinnalle on syntynyt epämääräinen viidakko tuotteita, joihin on leivottu uusia riskejä ja jotka eivät välttämättä enää myyntipuheista huolimatta seuraa indeksiään kovin hyvin. Piensijoittajan kannattaa tarkistaa huolellisesti millaiseen indeksiosuusrahastoon rahansa laittaa.

Finanssiteollisuus yritti sinnikkäästi viilata piensijoittajaa linssiin kätkemällä indeksirahastot tarjontansa perukoille, jonne löysi vain osaamalla kysyä oikeat kysymykset tai jättämällä pankin sijoitusneuvonnan kokonaan väliin ja opiskelemalla itse. Peli oli kuitenkin menetetty jo jokin aika sitten - indeksiosuusrahastojen suosion kasvua ei enää voi pysäyttää. Finanssiteollisuus onkin siirtynyt indeksiosuusrahastojen piilottelusta veriseen kilpailuun rahastojen tarjoamisessa ja uusia rahastoja syntyy kuin sieniä sateella.

Kuva.Indeksiosuusrahastojen lukumäärä koko maailmassa 2001-. Lähde: BlackRock

Indeksiosuusrahastot luotiin alun perin institutionaalisille sijoittajille, jotka ovat finanssiteollisuudelle volyymiasiakkaita. Sata miljoonaa sijoittavalle on tietenkin tarjolla ihan eritasoinen sopimus kuin viisi tonnia likoon pistävälle. Ei olekaan ihme että indeksiosuusrahastojen hallinnointikulut saattavat olla vain 0,07 prosenttia vuodessa, kun taas piensijoittaja maksaa aktiivisesta rahastosta, joka todellisuudessa on usein piiloindeksoitu, yli puolitoista prosenttia vuodessa plus suolaisen merkintämaksun.

Indeksiosuusrahastot listattiin pörssiin, mikä avasi yllättäen piensijoittajalle pääsyn instituutiotason sopimusehtoihin. Viimeisen vuosikymmenen aikana indeksiosuusrahastojen suosio onkin kasvanut räjähdysmäisesti valistuneiden piensijoittajien keskuudessa, onhan sijoittaminen indeksirahastoon lähes aina ylivoimainen vaihtoehto pankkien perinteisiin rahastoihin verrattuna. Suomalaisetkin pääsevät nyt ostamaan indeksiosuusrahastoja maailmanlaajuisesti. 

Miten rahastot seuraavat indeksiään?

Perinteinen indeksointistrategia on omistaa sijoituskori, joka on indeksin kopio. Rahasto ostaa kaikkia komponentteja indeksin painojen määräämässä suhteessa, mitä kutsutaan indeksin fyysiseksi replikoinniksi. Fyysinen replikointi toimii hyvin niin kauan kuin indeksin komponentteja vaihdetaan pörssissä niin tiheään, että rahaston ostot eivät nosta merkittävästi kursseja ja bid-ask spreadit pysyvät kapeina. Suuryritysten osakkeita tai velkakirjoja seuraavien indeksien fyysinen replikointi onnistuu parhaiten. Pieniä osakkeita seuraavien indeksien fyysinen replikointi on tehottomampaa, koska osakkeiden ostaminen on kalliimpaa, ja esimerkiksi raaka-aineiden fyysinen replikointi on lähes mahdotonta, koska rahaston pitäisi pystyä varastoimaan vaikkapa tonneittain vehnää.

Kuva. Saksan pörsseihin listattujen ETF, ETC ja ETN -rahastojen (1100 kpl) indeksointistrategiat.

 Fyysisen replikoinnin rinnalle onkin syntynyt vaihtoehtoisia strategioita:

- 

• Otanta (engl. sampling). Rahasto sijoittaa valikoituun osaan indeksin komponenteista, joiden tuotto vastaa tilastollisen analyysin perusteella indeksin tuottoa mahdollisimman hyvin.  Valinnassa painotetaan usein indeksin markkina-arvoltaan suurimpia komponentteja, koska niiden kaupasta syntyy pienimmät kulut. Otanta kasvattaa indeksipoikkeamaa, mutta kokonaistuotto saattaa kasvaa pienempien kaupankäyntikulujen takia.

• Swap-sopimus. Rahasto sijoittaa arvopaperisalkkuun, jossa voi periaatteessa olla mitä vaan, ja tekee johdannaissopimuksen salkun tuoton vaihdosta seurattavan indeksin tuottoon. Swap-sopimus mahdollistaa indeksin tarkan seuraamisen, mutta menetelmään on haudattu piilotettuja riskejä, joihin palaan myöhemmin tässä blogissa.

• Johdannaiset. Rahasto rakentaa indeksiä vastaavan tuoton futuureilla ja optioilla. Johdannaisten käyttö mahdollistaa vaikeasti varastoitavien raaka-aineiden seuraamisen, indeksin tuoton vivuttamisen ja käänteisen tuoton. Johdannaiset eivät kuitenkaan käyttäydy täsmälleen samoin kuin indeksin komponentit, mikä voi aiheuttaa sijoittajalle yllätyksiä. 
  
• Vivutettu tuotto. Rahasto vivuttaa indeksin päivätuoton tai käänteisessä tapauksessa päivätappion kaksin- tai kolminkertaiseksi.  Vivutus toteutetaan yleensä johdannaisten avulla. Rahaston sijoituksia tasapainotetaan päivittäin, minkä takia kaksin- tai kolminkertainen tuotto toteutuu ainoastaan päivätasolla. Pidemmällä aikavälillä tuotto ei yleensä ole kaksin- tai kolminkertainen vaan jotain muuta ja monissa tapauksissa jopa vastakkaiseen suuntaan kuin rahaston nimen perusteella voisi olettaa - käänteisen "2x bear"-rahaston arvo saattaa tippua indeksin arvon laskiessa, vaikka rahasto tuottaa päivätasolla voittoa kaksi kertaa indeksin arvon laskun verran.

Rahastojen struktuurit

Euroopan Yhteisössä indeksiosuusrahastot luokitellaan sijoitusrahastoiksi ja niiden toiminta on määritelty UCITS (Undertakings for Collective Investments in Transferable Securities) direktiivissä, jonka tulkinnassa on tosin maakohtaisia eroja. Indeksiosuusrahastot luokitellaan Yhdysvalloissa avoimiksi sijoitusrahastoiksi, joiden toiminta on määritelty ”Investment Company Act of 1940” –laissa ja joiden toimintaa Yhdysvaltain finanssivalvontavirasto SEC (Securities and Exchange Commission) valvoo. Molemmat lainsäädännöt tarjoavat sijoittajalle vahvan suojan rahastoyhtiön kaatuessa, sillä rahaston varat ovat suoraan sijoittajien omaisuutta, eikä rahastoyhtiön velkojilla ole niihin oikeutta. 

Yhdysvaltain lainsäädäntö ja valvonta ovat huomattavasti Euroopan Yhteisöä tiukempia rahastojen sisällön ja johdannaisten käytön suhteen. Yhdysvaltalaisessa rahastossa 80 prosenttia varoista täytyy sijoittaa rahaston indeksin komponentteihin ja SEC seuraa johdannaisten käyttöä tarkasti. Eurooppalaisessa lainsäädännössä toimivalla rahastolla on reilusti enemmän liikkumavaraa, minkä seurauksena puolet eurooppalaisista indeksiosuusrahastoista on synteettisiä, eli rakentavat indeksin tuoton johdannaisten avulla, kun taas käytännössä kaikki yhdysvaltalaiset rahastot replikoivat indeksin fyysisesti. 

Indeksiosuusrahastojen rinnalle on syntynyt uusia tuotteita, jotka on rekisteröity liikkeellelaskijan vakuudettomina velkasitoumuksina. Esimerkiksi raaka-ainerahastot (ETC) ovat järjestään velkasitoumuksia. Osuuden omistajat ovat rahastoyhtiön vakuudettomia velkojia konkurssin sattuessa, eikä rahojen takaisinsaannista ole mitään takuuta.

Kuva. Saksassa listatut indeksiosuusrahastot struktuurin mukaan.

Sijoittajan ei juuri koskaan kannata ostaa velkasitoumusta, jos tarjolla on samaa indeksiä seuraava kohtuuhintainen fyysisesti replikoitu rahasto.

Lopuksi

Piensijoittajan kannattaa pitäytyä indeksiosuusrahastoissa, jotka seuraavat indeksiään joko fyysisellä replikaatiolla tai otannalla ja jotka ovat struktuuriltaan sijoitusrahastoja. Synteettisissä rahastoissa piilee ylimääräisiä riskejä, joita jonkin verran alemmat kulut eivät kompensoi. Vivutetut rahastot ovat rakenteellisesti viallisia, eivätkä sovellu oikeastaan muuhun kuin päiväkauppaan.

Raaka-ainerahastot eivät seuraa indeksiään kovin hyvin ja ovat struktuuriltaan vakuudettomia velkakirjoja, minkä takia paras tapa sijoittaa raaka-aineisiin lienee suora sijoitus raaka-aineyhtiöihin. Raaka-aineilla pelaus onnistuu myös johdannaisilla.

Julkaisen blogissa yksityiskohtaisemmat analyysit swap-rahastojen, vivutettujen rahastojen ja raaka-ainerahastojen ongelmista ja riskeistä. Aioin alunperin sisällyttää analyysit tähän juttuun, mutta tekstistä olisi tullut yli viisitoistasivuinen, joten  päätin pilkkoa sen osiin. Löysin mielestäni painavat syyt pysyä noista tuotteista kaukana.

Indeksiosuusrahastot toimivat parhaiten suuryritysten osakkeista tai joukkovelkakirjoista koostuvia indeksejä seurattaessa. Kovan kysynnän takia finanssiteollisuus tarjoaa rahastoja melkein minkä tahansa kohteen seurantaan. Sijoittajan vastuulle jää ymmärtää milloin sijoittamisessa indeksiosuusrahaston kautta on järkeä. Mitä kauemmaksi tuosta suuryritysten alueesta mennään, sitä enemmän tuotteissa on rahastuksen ja linssiin viilauksen makua – älä oleta että rahastossa on järkeä vain siksi että sellainen on tarjolla! 

Tuotteiden kulujen vertailu kannattaa, sillä samaa indeksiä seuraavia vaihtoehtoja on usein roppakaupalla tarjolla. Vertailussa kannattaa tarkistaa, että rahastoa vaihdetaan riittävästi, jotta osuuksien hinta seuraa arvoa tarkasti. Suomalaisen kannattaa tarkistaa tarjolla olevat vaihtoehdot sekä eurooppalaisista että yhdysvaltalaisista pörsseistä, sillä osto molemmista onnistuu. Yhdysvaltojen finanssivalvonta on eurooppalaista edellä ja tarjolla on paljon kuluiltaan halpoja rahastoja, joten Yhdysvalloista ostaminen on suomalaiselle sijoittajalle realistinen vaihtoehto. 

Indeksiosuusrahastojen ostaminen on erinomainen tapa hajauttaa sijoituksia ja saada lähes indeksiä vastaava tuotto vähällä vaivalla. Suosittelen lämpimästi!