Pieniin yhtiöihin sijoittamisen ongelmia

lauantai 19. huhtikuuta 2014
Pienet yritykset kuuluvat finanssiteollisuuden paarialuokkaan, sijoituskelvottomiin osakkeisiin. Rahastot eivät pysty sijoittamaan alle 250 miljoonan arvoisiin yrityksiin, eikä investointipankkiirikaan niiden toimeksiannoilla rikastu. Tuollaisiin kelvottomiin osakkeisiin sijoittava törmääkin tämän tästä ongelmiin.

Sinivalkoiset osakkeet voi unohtaa heti kättelyssä

Helsingin pörssiin on listattu vähän yli sata osaketta ja niiden lukumäärä kutistuu vuosi vuodelta. Suomen verotus kannustaa pitämään yrityksen pörssin ulkopuolella, joten parannusta ei ikävä kyllä ole tulossa. Suurin osa suomalaisista osakesijoituksista suuntautuu silti kotimaisiin osakkeisiin. Meidän kotipörssiimme on sijoitettu suhteettoman paljon varallisuutta tarjontaan verrattuna.

Pienistä osakkeista olisi tarkoitus löytää unohdettuja kohteita, joita ammattilaiset eivät seuraa. Meidän kotipörssissämme on kapea tarjonta, jota seurataan tarkasti. Pienistä yhtiöistä tilaisuuksia halajavan täytyy joko suunnata ulkomaan pörsseihin tai etsiä kohteita pörssin ulkopuolelta.

Onnistuuko ostaminen lainkaan?

Suuryrityksiä pystyy ostamaan mistä päin maailmaa tahansa. Vaikka yrityksen kotipörssiin ei olisikaan pääsyä, on osake yleensä listattu myös maailman suuriin pörsseihin. Suuren yrityksen osakkeen vaihto riittää kakkospörssissäkin piensijoittajalle kevyesti.

Pientä yritystä sen sijaan kannattaa aina ostaa yrityksen kotipörssistä. Kakkoslistausten vaihto on usein lähes olematonta ja kursseihin on leivottu päälle treiderilisä. Valitettavasti useimmat välittäjät tarjoavat pääsyä vain hyvin suppeaan joukkoon pörssejä. Esimerkiksi Euroopan pienempien maiden pörssit ovat useimpien välittäjien tarjonnan ulkopuolella. Pienen osakkeen ostaminen voi siis tyssätä siihen, ettei oman välittäjän kautta pysty ostamaan yrityksen kotipörssistä.

Välittäjän pääsy johonkin pörssiin saattaa kaiken lisäksi osoittautua vain pääsyksi tuon pörssin suurimpiin osakkeisiin.  Pienet listatut yritykset eivät näykään välittäjän palvelussa. Tekosyitä miksi ei on yhtä monta kuin välittäjiä. Toisinaan pienen yrityksen ostaminen lopulta onnistuu valituksen jälkeen. Toisinaan ei.

Instrumenttivalikoimaa ei ole

Johdannaisia ei yleensä ole pienille yrityksille tarjolla ollenkaan. Alle 500 miljoonan arvoiset yritykset ovat vain harvoin vakuuskelpoisia, minkä vuoksi salkun vivuttaminenkaan ei onnistu. Lyhyeksi voi myydä, jos hankkii erillisen vakuuden ja jos osakkeita saa jostain lainattua, mikä saattaa aina joskus onnistuakin.

Pieniin yhtiöihin sijoittava voi siis joko ostaa tai myydä osaketta. Siinäpä olikin koko paletti.

Yrityksen kotimaan kieltä pitäisi osata

Pienet yhtiöt raportoivat usein vain oman maan kielellä. Esimerkiksi Espanjasta löytyisi paljon pieniä yhtiöitä, joilla on kiinnostavaa liiketoimintaa latinalaisessa Amerikassa. Espanjan kieltä osaamaton joutuu kuitenkin jättämään nuo väliin, sillä suurin osa espanjalaisista pienyrityksistä raportoi vain Espanjaksi.

Vaikka yrityksen omat raportit olisivatkin saatavilla englannin kielellä, törmää sijoittaja usein silti kielimuuriin. Esimerkiksi julkisen sektorin tilastot, kilpailijoiden tai asiakkaiden raportit saattavat olla tarjolla vain paikallisella kielellä.

Tiedon puute

Pieniin yrityksiin sijoittava saa itse ryhtyä analyytikoksi, sillä tietoa on yleensä surkeasti tarjolla. Näihin yhtiöihin sijoittamisen ajatushan on juuri se ettei niitä seurata? Tietoa joutuukin kaivamaan monen moninaisista lähteistä.

Yritysten johto vastailee pienissä yhtiöissä yllättävän auliisti piensijoittajan kysymyksiin. Analyytikkopuheluissakaan ei yleensä ole tungosta, minkä ansiosta piensijoittajakin pääsee pamauttamaan omat kysymyksensä linjoille..

Vertaistukea ei ole tarjolla

Tuttuus luo turvallisuuden tunnetta ja muiden hyväksyntää. Monesti kuulee vaikkapa Nokia- tai Talvivaarasijoitukset puhuttavan hyviksi, sillä eihän kukaan voinut tietää että huonosti käy. Kaikkihan me mentiin yhdessä metsään.

Pieneen tuntemattomaan yhtiöön sijoittaminen on sen sijaan merkki hölmöydestä, ellei tuo yhtiö sitten ole juuri julkaisemassa uutta ja ihmeellistä innovaatiota uudella ja ihmeellisellä alueella. Arvosijoittajan tyypillinen löytö on ennemminkin irlantilainen nakkikioskiketju, josta kertominen aiheuttaa vain pään puistelua. Jos sijoitus sitten onnistuu, niin syynä on moukan tuuri. Epäonnistuminen taas oli selvää alusta asti.

Pieniin yhtiöihin ei kannata sijoittaa, jos omalla viisaudella pullistelu on tärkeää.

Lopuksi

Pieniin yhtiöihin sijoittavalle on tarjolla rajoitettu määrä työkaluja, eikä sijoittaminen ole yhtä helppoa kuin mulla alueilla. Suuriin yhtiöihin sijoittava pelaa kuitenkin kentällä, jossa ammattilaiset ovat valovuoden edellä. Pienistä suuriin yhtiöihin parempien työkalujen vuoksi siirtyvä on kuin kilpa-ajaja, joka juhlii saatuaan polkupyörän tilalle mopon, vaikka vastustajat ajavat moottoripyörillä. Pitäydyn mieluummin polkupyörässä, jos tiedän vastustajienkin joutuvat sotkemaan sellaisilla.


Kuva: © Tony Hegewald / pixelio.de. Kuvien lähde: http://www.pixelio.de/.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...
blogi.arvosijoittaja.fi -sivustolla esitettävä informaatio ei ole tarkoitettu osto- tai myyntisuositukseksi. Sijoituspäätökset tulee tehdä henkilökohtaisten arvioiden ja riskianalyysien perusteella. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta mistään välillisistä tai välittömistä rahallisista tappioista, jotka ovat aiheutuneet sivustolla julkaistusta tiedosta. blogi.arvosijoittaja.fi-sivuston omistaja ei ota vastuuta julkaistun tiedon oikeellisuudesta tai siinä esiintyvistä virheistä. blogi.arvosijoittaja.fi -sivuston omistaja ei ota vastuuta linkeistä muille sivustoille. Sivuston ylläpitäjällä on oikeus päivittää tietoja tai poistaa sivustolla olevia tietoja milloin tahansa.

2 kommenttia:

tapio.haavisto kirjoitti...

Pieniin yhtiöihin sijoittamisen ongelmia

Juttu on tosi hyvä ja täysin totta meikäläisen yli 14 vuoden ”ammattilais” kokemuksella. Kun olen tavannut muita ”kovia” tekijöitä, hekin sijoittavat vain eri pörssien vaihtokärkeen. Siellä ainakin ammattilaiset pelaavat ja ”sijoittaja-säästäjän” kannattaa liikkua turvallisimmilla maisemilla, kuin lähteä vuoristoon vähillä eväillä tai kokemuksella.

Tietysti poikkeuksiakin on, jos löytää sellaisen ”helmen”, jota kaikki eivät vielä tiedä ja jos hyvää tulosta tulee yrityksestä vuodesta toiseen? Näiden vähemmän seurattujen pienten yritysten riskit ovat yleensä kuitenkin isommat ja osakkeiden likviditeetti sitä sun tätä?

Itse sijoitan mieluiten amerikkalaisiin suuryrityksiin, koskapa taala vahvistuu ja kyseiset jätit ovat globaaleja menestyjiä tai alansa edelläkävijöitä. Niiden kannattavuus ja tulokset ”pesevät” kotimaiset parhaatkin yritykset mennen tullen.


tapio.haavisto@siop.fi

arvosijoittaja@gmail.com kirjoitti...

Aioin alun perin kirjoittaa myös pieniin yhtiöihin sijoittamisen ongelmista, joista puhutaan kovasti kirjallisuudessa, mutta niitä ei oikeasti ole. Tässä jutussa taas idea oli kertoa ongelmista, jotka tulevat oikeasti vastaan, muttei niistä juurikaan kerrota missään. Tuon toinen juttu on jäänyt kirjoittamatta.

Esimerkiksi rahastolle liian ohut likviditeetti on usein piensijoittajalle täysin riittävä. Ongelma on siis olemassa, mutta vain suurelle pelurille.

Suuriin "hyviin yhtiöihin" sijoitettu pääoma tuottaa tosiaan huimasti. Valitettavasti näiden samaisten yhtiöiden arvostustasot ovat useimmiten huimia ja markkina huomattavasti tehokkaampi. Itse totesin jo vuosia sitten että saan omalle osakeanalyysiin käytetylle ajalle huomattavasti paremman tuoton pienissä yhtiössä.

Lähetä kommentti