Raaka-ainerahastoista

maanantai 19. joulukuuta 2011
Raaka-ainerahastoista
Uusien osakeindeksejä seuraavien indeksisosuusrahastojen lanseeraaminen alkaa olla vaikeaa. Useimmilla alueilla on vastassa asemansa vakiinnuttaneita suuria rahastoja, jotka pystyvät kyykyttämään uudet tulokkaat skaalaetujensa avulla. Innovatiiviset rakenteetkin, kuten swap-sopimukset, ovat joutuneet vastatuuleen sen jälkeen kun Financial Stability Board ja valveutuneet asiakkaat havahtuivat niissä piilevään järjestelmäriskiin. Senpä takia rahastoyhtiöiden pitikin löytää helpompi tapa houkutella asiakkaita.

Hyvä tarina ja muhkeat voitot muutaman edellisen vuoden ajalta siivittävät rahaston myyntiä parhaiten. Raaka-aineiden hinnat ovat nyt useamman vuoden ajan olleet nousussa ja siihen päälle vielä tarina kehittyvien markkinoiden loputtomasta kasvusta ja raaka-ainetarpeesta - ei ole ihme että raaka-ainerahastoja on viime vuosina syntynyt kuin sieniä sateella. Rahastoilla on kiire takoa rautaa niin kauan kuin se on kuuma, sillä raaka-aineboomin kestosta ei ole mitään taetta.

Raaka-aineen omistaminen ei ole rahastoille kovin käytännöllistä. Esimerkiksi London Cityn kalleimmassa osassa sijaitseva raaka-ainerahasto tuskin ottaisi mielellään takapihalleen viittäkymmentä tonnia vehnää. Siksi raaka-aineisiin sijoitetaan johdannaisilla. Useimmiten nuo johdannaiset ovat futuureja, tosin optioillakin voi virittää kaikenlaista kivaa. Ainoastaan jalometallirahastoista löytyy oikeasti metalleihin sijoittavia rahastoja. Johdannaisiin sijoittaminen ei ole kuitenkaan sama kuin oikeaan fyysiseen raaka-aineeseen sijoittaminen. 

Miten raaka-ainerahasto toimii?

Futuurisopimus on sitoumus ostaa sovittu määrä raaka-ainetta sovittuun hintaan sovittuna ajankohtana tulevaisuudessa. Rahastot omistavat läjän futuureja, jotka laukeavat muutaman seuraavan kuukauden sisällä. Futuurit myydään vähän ennen laukeamista, jotta rahasto ei joutuisi vastaanottamaan raaka-ainetta, ja tilalle ostetaan myöhemmin laukeavia papereita. Rahasto joutuu siis kuukausittain myymään osan futuureistaan ja ostamaan uusia tilalle, mikä aiheuttaa epäjatkuvuuskohdan, koska edellisen kuukauden futuurin myyntihinta ja seuraavan kuukauden futuurin ostohinta eivät välttämättä ole yhtä suuret.

Futuurien hinnoittelu

Raaka-aineen nykyhintaa kutsutaan spothinnaksi. Futuurimarkkinan tarjoamat hinnat voivat olla spothintaa korkeammat, mitä kutsutaan contangoksi, tai alemmat, mitä kutsutaan backwardationiksi. Futuurisopimuksen laukeamishetken lähestyessä futuurin hinta lähestyy spothintaa. Contagossa ostanut tekee siis tappiota, jos spothinta pysyy paikallaan. Samalla logiikalla Backwardationissa ostanut tekee voittoa. 

Futuurisopimusten hinnat konvergoivat spothintaan futuurin laukeamispäivään mennessä
Kuva. Futuurisopimusten hinnat konvergoivat spothintaan futuurin laukeamispäivään mennessä.Copyright: Mitsuhirato.This file is licensed under the Creative Commons Attribution-Share Alike 3.0 Unported license.
Futuurisopimusten uusiminen tuottaa rahastolle joko tappiota tai voittoa riippuen markkinatilanteesta, minkä takia raaka-ainerahasto ei pysty seuraamaan spothinnan kehitystä kovin tarkasti.

Rahastojen struktuurit

Raaka-ainerahastot ovat tavallisesti rakenteeltaan vakuudettomia velkakirjoja. Vakuudettoman velkakirjan omistaja ei saa välttämättä omiaan pois, jos rahastontarjoaja kaatuu. Osuudenomistaja on vain yksi rahastoyhtiön velkojista, joille jäljellä oleva omaisuus jaetaan.

Ainoastaan fyysisesti replikoivat jalometallirahastot luokitellaan sijoitusrahastoiksi, joissa EU-lainsäädännän mukaan osuudenomistajat omistavat rahaston sijoitukset, eikä rahastoyhtiön velkojilla ole niihin mitään oikeutta. 


Kulta

Kultaa pidetään suojana kriisejä vastaan - jos koko finanssijärjestelmä romahtaa niin kulta säilyttää arvonsa ja on yhä käypä maksuväline. Moni kultaindeksiosuusrahasto sijoittaa kuitenkin kullan sijasta kultafutuureihin ja on struktuuriltaan vakuudeton velkakirja. Kovan finanssikriisin silmässä rahastoyhtiön tase voi joutua koetukselle, eikä kulta tuokaan haluttua turvaa, koska osuudenomistaja onkin sijoituksen vastapuolen kohtalon armoilla. Kullasta turvaa hakevan sijoittajan kannattaa siksi valita rahasto, joka sijoittaa fyysisesti kultaan.

Lopuksi

Raaka-aineisiin sijoittaminen on täysin spekulatiivista, koska raaka-aineella ei ole muuta sisäistä arvoa kuin mitä joku suostuu siitä maksamaan. Tosissaan raaka-aineisiin sijoittavan pitäisi ymmärtää kysyntä- ja tarjontatilanne, miten tuotantokapasiteetti ja kysyntä kehittyvät omistusaikana, raaka-aineen valmistuskustannukset, mahdolliset korvaavat raaka-aineet ja niin edelleen… Harva raaka-ainerahastoihin sijoittava tai sijoittamaan neuvova ymmärtää noista parametreista oikeasti jotain, mikä tarkoittaa että sijoittaja luottaa ”Greater Fool” –teoriaan:

Definition of 'Greater Fool Theory'

A theory that states it is possible to make money by buying securities, whether overvalued or not, and later selling them at a profit because there will always be someone (a bigger or greater fool) who is willing to pay the higher price.

Suomeksi (huonosti käännettynä): 

Määritelmä: ’Suuremman Narrin Teoria’

Teoria, jonka mukaan on mahdollista tehdä rahaa ostamalla arvopapereita olivat ne yliarvostettuja tai ei, ja myydä ne myöhemmin voitolla, koska aina löytyy joku (suurempi narri) joka haluaa maksaa vielä enemmän.
 
Sijoittaja voi vaihtoehtoisesti myös sijoittaa suoraan johdannaisiin tai raaka-aineita tuottaviin yrityksiin. Johdannaisilla sijoittaja voi periaatteessa rakentaa itselleen samanlaisen portfolion kuin rahastolla, mutta ilman hallinnointikuluja. Raaka-aineyhtiöiden analyysiin liittyy muitakin parametrejä kuin raaka-aineen hintakehitys: raaka-aineen reservit, ympäristöriskit, mahdolliset uudet löydöt jne.

Raaka-aineindeksiosuusrahastoihin sijoittaminen on kuin paradoksi:  harva sijoittaja tuntee edes yhden raaka-aineen markkinatilanteen niin hyvin, että pystyisi oikeasti saavuttamaan konsistenttia ylituottoa. Toisaalta ne harvat, jotka tuohon ylituottoon pystyvät, tuskin sijoittavat rahastoihin - miksi hyväksyä ylimääräinen vastapuoliriski ja hallinnointikulut kun voi sijoittaa suoraan johdannaisiin tai raaka-aineyhtiöihin?

Alun Kuva: © Hans Heindl / pixelio.de. Kuvan lähde: http://www.pixelio.de/.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Contagion -ongelmasta hyvä esimerkki on viime vuosien maakaasurahastojen kehitys (esim UNG): maakaasun varastointi on vaikeaa, joten spottihinta (ja myös lähellä laukeamista oleva futuuri) on yleensä matalampi kuin esim 3kk futuuri, joten joka kerta tulee takkiin kun futuurisopimus rullataan. Kuka tällaiseen oikein sijoittaa?

Arvosijoittaja kirjoitti...

Samaa olen itsekin usein ihmetellyt uusia indeksiosuusrahastoja tutkiessa.

Maailmanlaajuisesti ETC-rahastoihin on sijoitettu yli 50 miljardia dollaria, joten sijoittajista ei näyttäisi olevan puutetta.

Viimeisen vuoden aikana on tullut vastaan aikamoinen määrä teorioita siitä, miten ETFien rakenteellisia vikoja voisi hyödyntää. Veikkaan, että maailmalta löytyy useita hedge fundeja, jotka tekevät rahaa noilla vioilla.

Adreno kirjoitti...

Lukiessa heräsi ajatus, onkohan backwardationin/contangon ennustusvoimaa tutkittu? Eli mitä futuurin ja spottihinnan välinen ero kertoo tulevasta spottihinnasta, ja voiko sitä käyttää hyödyksi osana treidausstrategiaa?

Arvosijoittaja kirjoitti...

Maailmalta löytyy roppakaupalla hedge fundeja ja investointipankkien treidereitä, jotka yrittävät hyötyä arvopaperien suhteellisista hinnoitteluvirheistä. Periaatteessa arbitraasitilaisuus syntyy, jos futuurin ja seurattavan kohteen hinnat eivät ole järkevässä suhteessa toisiinsa. Treideri shorttaa sitä komponenttia, joka on liian kallis, ja ostaa pitkänä halpaa. Silloin kun futuuri seuraa raaka-ainetta sekä shorttaus että pitkänä osto on tosin hankalampaa:)

Kilpailu on kovaa ja hedge fundeilla on käytössä massiiviset tietokonesysteemit, jotka treidaavat reaaliaikaisesti. Eli siis ei ihan tavallisen piensijoittajan puhaa.

Teoriassa futuurin pitäisi olla aina contangossa hyödykkeille, joita säilytetään ostajaa varten. Hyödykkeen omistaja joutuu maksamaan varastointikulut ja hyödykkeeseen on sidottu pääomaa.

Hyödykkeet, joita ei säilytetä, eivät ole contagossa. Esimerkiksi 6 kuukauden päässä laukevan maitofutuurin kohteena olevaa maitoa ei voi säilyttää ostajaa varten, vaan kyseessä on oikeus osaan meijerin tulevasta tuotannosta.

En lähde tässä purkamaan futuurien hinnoittelumalleja, koska en ole alueen asiantuntija.

Adreno kirjoitti...

Mites kun itse olen lukenut, että suurin osa nykyaikaisista futuurisopimuksista lauetessaan sovitellaan rahalla, eikä varsinaista tavaraa toimiteta ollenkaan? Tällaisessa tilanteessahan mitkään näistä em. tekijöistä eivät päde.

Arvosijoittaja kirjoitti...

Kuten kirjoitin en lähde purkamaan futuurien hinnoittelumalleja, koska en ole alueen asiantuntija.

Adreno kirjoitti...

Ei ollut tarkoitus ärsyttää. Kyselen vain koska aihe kiinnostaa :)

Arvosijoittaja kirjoitti...

Aihe kiinnostaa minuakin enkä ärsyyntynyt kysymyksestä. En vain halua esittää asiantuntijaa alueella, minkä tunnen ainoastaan teoriassa:)

Lähetä kommentti